Median kiinnostus on havaintojeni mukaan ulottunut tänä keväänä myös ortodoksiseen paastoperinteeseen. Yle kertoi viikko sitten perusteellisesti suuren paaston ruuista ja paastosäännöistä, joskin himpun verran realismia olisin kaivannut sääntöjen esittelyyn tavallisen riviortodoksin ja Suomen olojen kannalta. Ylen juttu oli kuitenkin parasta antia pitkiin aikoihin tästä aiheesta.
Pääsiäinen mielletään mediassa pitkälti ortodoksien juhlaksi siinä missä joulun katsotaan kuuluvan luterilaisten tontille. Eihän sen näin tietenkään pitäisi olla, mutta ortodoksinen pääsiäinen yöpalveluksineen ja -syömisineen lienee riittävän eksoottista kerrottavaa, jota luterilaiselta puolelta ei hevillä löydy.
Surku ja sääli, etteivät toimittajat koskaan eksy suuren viikon palveluksiin. Huomaisivat, ettei se ortodoksinen pääsiäinenkään pelkkää iloa ja riemua ole. Olen joskus sanonutkin, että kirkkoon liittymistä hautovien kannattaisi aloittaa tutustumisretkensä nimenomaan suuren torstain ja suuren perjantain palveluksista, jotta syntyisi oikeanlainen kokonaiskuva asiasta.
Yhdysvalloissa joulusta käytetään usein nimitystä holiday season, holidays tai simppelisti season. Kas kun nimitys Christmas on aiheuttanut tietyissä piireissä pahennusta. Meillähän vastaavaa ongelmaa ei ole joulun eikä myöskään pääsiäisen suhteen, kiitos Mikael Agricolan keksimän uudissanan, jolle herkkähipiäisimmät voivat kehitellä mieleisiään merkityksiä.
Tällä viikolla tehdään kouluissa virpomavitsoja ja joillakin kouluilla niitä myös siunataan. Onneksi siitä ei ole kehkeytynyt suvivirren veroista kiistakapulaa mediassa – ainakaan vielä. Monikulttuurisuus on tätä päivää, mutta harva tulee ajatelleeksi, että ortodokseillakin olisi asian kanssa jotain tekemistä. Näin pitkällekö meidät on valtakulttuuriin sulautettu, vai olemmeko itse sulautuneet?
Joka tapauksessa hyvää palmusunnuntain ja pääsiäisen odotusta!
1 kommentti:
Hyvin valittu blogin aihe. Kerrankin jotain positiivisia uutisia ortodoksisesta kirkosta julkisuudessa.
Minnalta sataprosenttisen hieno esiintyminen telkkarissa. Ja häneltä välittyi vielä valoisa sekä toistenkin kirkkokuntien ihmisten (esim. presbyteerien jne. antama majoitus) vieraanvaraisuutta arvostava asenne.
Hieno ja rohkea prätkämimmi ja kunniaksi kirkollemme.
Blogistin viittaus joidenkin ihmisten "herkkähipiäisyydestä" USA:ssa tosin ei muuten erinomaisen blogin tunnelmaan oikein osunut. Christmas-sana kun ei äärikristillisten piirien propagandasta ("war on Christmas") huolimatta siellä mitään yleistä pahennusta aiheuta.
Vuosikaudet USA:ssa asuneena huomasin, että varsinkin valtio sekä yritykset huomioivat sen tosiseikan, että läheskään kaikki työntekijät ja/tai bisnespartnerit eivät taustansa vuoksi juhli joulua. Esimerkiksi juutalaisilla on samoihin aikoihin Hanukkah ja (pieni) osa mustasta väestöstä juhlii Kwanzaata.
Sivistyneet ihmiset tunnistaa mm. siitä, että he osaavat huomioida vastaanottajankin. Siksi monet käyttävät korteissaan tervehdystä happy holidays tms. varsinkin jos eivät tiedä varmasti mitä juhlaa vastaanottaja juhlii.
Kristittyjen kesken Christmas-sana ei ole mitenkään pannassa. He riitelevät siitä saako sanan kirjoittaa muodossa Xmas. Eli siis keskittyvät oleelliseen, eikö?
Ajatus huomaavaisuudesta toisten kirkko- tai uskontokuntien ihmisiä kohtaan näyttää olevan ortodoksien piirissä usein vieras. Ehkä asiaa yksinkertaistaisi se, jos suuren saaton päätteeksi jätettäisiin muistelusanat "ja kaikkia kristittyjä..." tykkäänään pois. Se olisi hyvin linjassa sen kanssa miten kirkkomme johto nykyisin ortodoksista perinnettä julkisuudessa tulkitsee.
Lähetä kommentti