Kirkkoon liittyjissä on suuri siunaus

Kirkon sivuilla kerrotaan, että pääsiäisen aikaan ortodoksiseen kirkkoon liittyy yli 70 uutta jäsentä. Monissa seurakunnissa on järjestetty tässä tarkoituksessa katekumeeniopetusta kirkkoon liittyjille. Suuri lauantai on kirkon perinteinen kastepäivä, joka tällä tavoin palautetaan entiseen arvoonsa.

Kirkkoon liittyminen on suuri tapahtuma henkilölle itselleen. Haastatteluista huokuu aitoa hengellistä iloa siitä, että vuosien ja kenties vuosikymmentenkin etsiminen ja matkanteko on saanut onnellisen päätöksen. Moni liittyjä kokee ”palanneensa kotiin”, vaikka aiempaa sidosta ortodoksisuuteen ei välttämättä olisikaan.

Jokaisella aikuisena kirkkoon liittyneellä ovat varmaan pysyvässä muistissa nuo kokemukset. Omalla kohdallani ratkaiseva liikkeellelähtö tapahtui suuren perjantain hautauspalvelukseen. Olin päättänyt, että tuona pääsiäisenä en enää katsoisi pääsiäisyön palvelusta televisiosta. Siispä ei muuta kuin matkaan!

Kirkkoon ajellessani heräsi monenlaisia epäilyksiä. Mitä siellä tapahtuu, miten toimitaan ja mitä minulta odotetaan, etten töppäilisi heti alkuunsa? Matkantekoa oli toki kestänyt vuosikausia, mutta aina se oli jäänyt jotenkin kesken. Ensi kosketuksen ortodoksisuuteen olin saanut hautauspalveluksessa kuten niin moni muukin. Pääsiäisen lähestyminen herätti kirkkoon liittymisen ajatuksen aina uudelleen.

Väkeä kirkossa ei ollut suuren perjantain iltana kovinkaan runsaasti, joten sain yllättäen kutsun ristinkantajaksi ristisaattoon. ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä…” kaikui huhtikuisessa illassa kirkonkellojen verkkaisten lyöntien saattelemana. Tunsin, että siitä hetkestä alkoi kauan kaipaamani matka kotiin.

Olen vuosien mittaan nähnyt useita kirkkoon liittämisiä, ja aina se herättää paitsi muistoja myös suurta iloa ja myötätuntoa. Voi vain aavistella, millaista jaakobinpainia itse kukin on joutunut kenties käymään lävitse. Katekumeeniopetus on toki tärkeää, mutta liittymispäätös on aina syvästi henkilökohtainen ratkaisu.

Uskon ja toivon, että niin papisto kuin kirkkokansakin osaavat ottaa kirkkoon liittyjät rakkaudella vastaan. Mahdammeko silti ymmärtää, millainen siunaus ja voimavara noin tuhat vuotuista kirkkoon liittyjää on pienelle paikalliskirkollemme? Muistakaamme kannustaa heitä mukaan kirkon elämään ja toimintaan.

Siunattua ylösnousemusjuhlaa!