Viimeisin soppa on keitetty kasaan Iisalmessa, jossa kirkon johto syyttää seurakuntaa huonosta taloudenhoidosta ja uhkailee jo rikosilmoituksella. Tänään (SS 16.4.) seurakunnan kirkkoherra toi esille toisenlaisen näkemyksen asioista, ja yleisön hämmästys sen kun kasvaa.
Kirkon taloushallinnossa on jotain pahasti pielessä, jos seurakunnissa pääsee syntymään Iisalmen ja Lahden kaltaisia kupruja. Molemmissa tapauksissa toimijoilla lienee ollut hyvä tarkoitus, mutta harkintakyky on pettänyt. Iisalmen osalta tosin täytyy muistaa, että matkailu- ja majoitustoimintaan liittyvän riskibisneksen juuret ulottuvat aina 1980-luvun lopulle saakka.
 |
| Tiukkoja ilmeitä Iisalmen seurakunnanvaltuuston kokouksessa, josta kirjoitti Isalmen Sanomat 14.4.2015. Kuva lehdestä. |
Vielä kymmenkunta vuotta sitten, kun Suomen taloudessakin meni lujaa, ortodoksinen kirkko paistatteli pääosin myönteisessä julkisuudessa. Media oli sulaa vahaa isä Mitron vauhdissa, jota ei yhtään hidastanut toimittajien pikku piikittely rivien välissä. Myötätuuli loppui kuin seinään vuoden 2009 eurovaalien ehdokasjupakassa, jonka myötä kirkosta tuli hankala kumppani liberaaliin meininkiin tottuneille toimittajille.
Oltiinpa tuonaikaisesta julkisuudesta mitä mieltä hyvänsä, viime vuosina kirkon julkisuuskuva on luisunut hallitsemattomalla tavalla kielteiseen suuntaan. Ortodoksisesta kirkosta kuuluu lähinnä ikäviä uutisia, ja jollakin tavoin kirkko on kadottanut armeliaat äidinkasvonsa suomalaisten silmissä. Onko sellaiselle ajattelulle oikeasti perusteita, on jo toinen juttu.
Kymmenessä vuodessa mediakenttäkin on muuttunut. Suuri osa julkisuuskuvasta syntyy sosiaalisen median piirissä, ja siellä ei tunnetusti sanoja säästellä. Ammattimedia poimii jutunaiheensa joskus suoraan somesta, joten soppa on valmis. Tämä nähtiin viimeksi Anssi Joutsenlahden ehtoollisjupinasta (IL 12.4.), johon virallinen kirkko ei ole vastannut millään tavalla.
Kirkon johdon viimeaikaiset ulostulot erinäisissä kiistakysymyksissä ovat ruokkineet kuvaa riitojen repimästä kirkosta. Joku koiranleuka saattaisi sanoa, että sellainenhan kirkko oikeasti onkin, eikä se sitä paitsi ole mitään uutta; vilkaiskaapa vaikka apostoli Paavalin joitakin kirjeitä!
Vaikka julkisuutta ei voi hallita, siihen voi kuitenkin vaikuttaa. Tiedonvälitykseen pitäisi myös satsata, jotta sillä olisi jotain vaikutusta mielipideilmastoon ja valtamedian kirjoitteluun. Nyt kirkosta kirjoittelu on lähes yksinomaan vapaaehtoisten varassa. Ortodoksipapit paria kolmea poikkeusta lukuun ottamatta loistavat poissaolollaan.
Eikö muilla ole mitään sanottavaa?
3 kommenttia:
Hyvä artikkeli. Tällainenhan tämä meidän kirkkomme on, passiivinen, ei se huolehdi omasta julkisuuskuvastaan eikä vanhuksistaan. Kuinka monet ortodoksiset vanhukset elävät kirkkonsa unohtamina seurakuntiemme takamailla, näin ainakin Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa. Emme ole vuosiin nähneet vilaustakaan papeistamme. Yli 70 vuotisina ja sairaina emme enää kykene kirkkomatkaan Esimerkki seurakunnan diakonia työstä: Vaimoni on kova kutomaan sukkia ja soitti Herlsingin surakunnan diakonia papille, että kun vierailette vanhusten luona niin veisitte vanhuksille sukkalahjan, jotka hän ilmaiseksi teille kutoisi. Vastaus oli, että "ei me käydä vanhuksia katsomassa, vaan jätetään heidät luterilaisen kirkon hoidettavaksi." Siis oman kirkon vanhukset toisen kirkon hoidettavaksi.! Oli vaimoni sen verran "riemastunut" tuosta vastauksesta, että kirjoitti siitä piispalle, mutta ei sekään ressukka ole asialle mitään näköjään mahtanut. Olisin kirjoittanut tämän omalla nimelläni, mutta kun en omista mitään tilejä niin jäi ainoaksi mahdollisuudeksi tämä "nimetön". Siksi tässä nyt nimeni tekstini lopussa. Matti Saveljev
Minua on seurakuntamme (Hki) diakoniatyö auttanut vuosien ajan monin tavoin. Pyydettäessä ja pyytämättä. Kiitos siitä! Kristus nousi kuolleista!
Totisesti nousi!
Niin käyväthän he vankiloissakin, mutta jos asut muualla kuin Helsingissä, niin eipä tänne periferiaan mitään tilaisuuksia järjestetä. Kun meillä oli täällä se kouluampumistapahtuma (Jokelassa) kirjoitin seurakunnalle ja ihmettelin kun ei paikallisille ortodokseille järjestetty mitään tilaisuutta, vaikka olimme yhtä järkyttyneitä kuin luterilaisetkin. Minulle pantiin järvenpään pappi soittamaan, joka ilmoitti, että uhrien puolesta rukoillaan jumalanpalveluksessa. Mutta että ei me ortodoksit tarvita mitään apua, kun ei uhrien joukossa ollut ortodokseja.
Ehkä tässä on syy, kun näin vähätellään ihmisten tarpeita, että ei ole enää rohkeutta pyytää sieltä päin mitään. Onneksi tapauksesta on jo kauan ja haavat umpeutuneet. Onneksi Teillä on ollut apua seurakunnaltanne myös pyytämättä.
No, minä en pyydä, sillä kyllä seurakunnassa tiedetään minkä ikäisiä jäseniä sillä on. Kunhan edes järjestäisivät jonkun tilaisuuden (palveluksen) täällä takamaillakin. Matti Saveljev
Lähetä kommentti