Oulun uuden metropoliitan vihkiminen oli aamun Hesarissa (12.1.) yhden palstan ja 13 rivin pikku-uutinen sivun A 11 alareunassa. Se pääsi kokonsa puolesta samaan sarjaan Utsjoen uuden pakkasennätyksen -39,5 C ja Pohjois-Savon sähkökatkoevakuointien kanssa. Jatkona oli pari samankokoista onnettomuusuutista.
Valtakunnanmedioiden julkaisukynnys on kirkkomme kohdalla noussut todella korkealle. Kaukana ovat ne ajat, jolloin isä Mitron punaisen Alfa Romeon siunaamisesta tai muista edesottamuksista riitti tarinaa iltapäivälehtien sivuille viikosta toiseen. Niitä juttuja tuskin kukaan kaipaa, mutta kirkko oli silloin esillä aivan toisella volyymilla kuin tänä päivänä.
Valamon marraskuisesta piispanvaalistakin Hesari uutisoi ehdokasasettelun, mutta missasi varsinaisen skuupin, vaalin lopputuloksen. Yle sen sijaan oli tuolloin ajan hermolla, mutta näyttää nyt sivuuttaneen ortodoksipiispan juhlallisen vihkimyksen kokonaan. Edes Oulun aluetoimituksen nettisivuilta ei löydy tapahtumasta mitään mainintaa.
Mitä väliä sillä sitten on, saako kirkko palstatilaa vai ei? Entä mitä muuta annettavaa meillä olisi kuin näitä loisteliaita vihkimyksiä tai muuta idän eksotiikkaa, jollaisena kirkon julkikuva valtaosaltaan näyttäytyy. Miten kirkko kohtaa tämän päivän ihmisten arkitodellisuuden? Siinäpä kovia kysymyksiä pohdittavaksi myös uudelle esipaimenelle.
Takavuosien Alfa Romeo -julkisuuteen palatakseni on pakko todeta, että se oli aikaansa edellä. Voiko irvokkaampaa satiiria kulutusyhteiskunnasta ja sen arvojen konkurssista ajatella kuin ortodoksipappi viitta liehuen siunaamassa omaa kulttiajoneuvoaan? Ne tekevät sen itse, taisivat fiksuimmat lukijat ajatella silloin.
Siitä, että kirkkomme on lähes ilmaa valtajulkisuudelle, saamme kiittää itseämme. Kirkon tiedotusta on hoidettu vuosikaudet minimiresursseilla ja kovin omalaatuisin periaattein. Ortodoksisuutta koskeva sähköinen tietoaines löytyy sekin pääosin muilta kuin kirkon sivuilta. Ilman yksityisten ortodoksien panostusta kirkon jäsenet ja muut tietoa etsivät olisivat todella pulassa.
Yksi kirkon kannalta hyvä piirre tässä matalan profiilin julkisuudessa on; myöskään kirkon ongelmia ei ole (toistaiseksi) reposteltu valtajulkisuudessa, vaikka aiheista tuskin on puutetta. Edes ortodoksien korkeat kirkostaeroamisluvut eivät näytä mediaa kiinnostavan. Tässäkin asiassa – kuten myös sen käänteisilmiössä! – valtakirkko on imenyt kaiken huomion puoleensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti