Kirkon jäsenmäärä laskee edelleen

Ortodoksisen kirkon väestötilasto vuodelta 2014 julkaistiin eilen ja luvut ovat taas kerran voittopuolisesti surullista luettavaa. Ainoa valopilkku on, että kirkkoon liittyjien määrä näyttää pysyttelevän vuodesta toiseen varsin korkealla. Kirkosta eroajia sitä vastoin alkaa olla jo yhtä paljon kuin liittyjiä. Ilman kirkkoon liittyjiä jäsenmäärän lasku olisi vielä rajumpi kuin se on nyt. Jäsenmäärä väheni 188 hengellä, ja pudotus oli jo kolmas tällä vuosikymmenellä.

Kirkon jäsenmäärän lasku on lähes yksinomaan seurausta korkeista eroluvuista. Tämä johtuu siitä, että kastettujen, kuolleiden ja kirkkoon liittyjien määrät ovat pysytelleet vuosikausia suunnilleen samoissa lukemissa. Tosin kasteiden määrä jäi nyt toisena peräkkäisenä vuotena selvästi alle viidensadan, mikä on huolestuttava muutos.

Suomen ortodoksiseen kirkkoon liittyneet, kirkosta eronneet ja kirkon
 jäsenmäärän muutos vuosina 2002–2014. Grafiikka: © Mikko Junes.

Ortodoksisesta kirkosta eronneiden luvuissa näkyy kaksi selvää piikkiä vuosina 2010 ja 2014. Edellinen on seurausta TV2:n kuuluisasta homoillasta ja jälkimmäinen liittyy sekin samaan aihepiirin eli avioliittolain muutosta koskevaan keskusteluun. On vaikea sanoa, kumman kirkon arkkipiispan ulostulo tässä asiassa on vaikuttanut enemmän ortodoksien erolukuihin. Toisaalta Kari Mäkisen kannanotot myös lisäsivät kiinnostusta kirkkoamme kohtaan, mutta se tuskin on ennättänyt kovin paljoa vaikuttaa vielä viime vuoden lukuihin.

Surullista näissä eroaalloissa on, että ihmiset eivät aina erota, kuka kulloinkin on äänessä. Päivi Räsänen käytti TV:n homoillassa oikeutta ilmaista mielipiteensä, joka sitten tulkittiin jossain määrin ev.lut. kirkon viralliseksi kannaksi asiaan. Todennäköisesti Räsäsen esiintyminen tarjosi kuitenkin vain riittävän hyvän syyn sekä luterilaisille että ortodokseille toteuttaa jo aiemmin virinneet erosuunnitelmat. Sellaisia viriää helposti, jos jättäytyy sivuun kirkon elämästä.

Kirkon elämästä vieraantuminen näkyy sekä väen vähyytenä jumalanpalveluksissa että tiettyinä ilmiöinä tilastoissa. Esimerkiksi siviiliavioliittojen määrä on jo noin puolet kaikista ortodoksien solmimista avioliitoista. Vastaavasti ortodoksisten vihkimysten osuus on enää vajaa kolmannes. (HUOM. Tätä kohtaa on tarkennettu 16.1., koska ilmeni, että kirkon avioliittotilastot ennen vuotta 2011 ovat puutteellisia. Aiemmin esillä ollut taulukko on poistettu.)

Ortodoksisuuteen kuuluu tietysti ihmisen vapaan tahdon kunnioittaminen. Sillä ei kuitenkaan voida perustella jatkuvia taka-askeleita lisääntyvän sekularisoitumisen edessä – ei ainakaan kirkon omassa piirissä. Kun avioliitto on kirkon sakramentti, jotain kai pitäisi tehdä sen eteen, että kirkon jäsenetkin sen ymmärtäisivät. Sama koskee jumalanpalveluksiin ja erityisesti ehtoolliseen osallistumisen merkitystä ortodoksikristityn elämässä. Eipä ole juuri näkynyt selväsanaisia kirjoituksia näistäkään aiheista kirkon lehdissä tai netissä.

"Me emme häiritse seurakuntalaisia, kun seurakuntalaisetkaan eivät häiritse meitä", kuten eräs edesmennyt kirkonpalvelija totesi vähäisestä jumalanpalveluksiin osallistumisaktiivisuudesta huolestuneelle seurakuntalaiselle.