tiistai 28. maaliskuuta 2017

Salailu on aina vaaran merkki

Seurakunnissa pitäisi hälytyskellojen soida, jos talouteen liittyviä asioita salataan kyseenalaisin perustein. Näin tapahtui Hämeenlinnassa viime syksynä, jolloin seurakunnanneuvosto päätti muita kuulematta liittymisestä Ortodoksiviesti-yhteistyöhön. Päätöksen julistamista luottamukselliseksi perusteltiin sillä, että kyseessä oli keskeneräinen sopimusasia. Todellinen syy oli kuitenkin lehtipäätöksen koplaaminen yhteen uuden kirkon rakennushankkeen kanssa kuten olen Aamun Koiton seurakuntaliitteessä aiemmin selostanut.

Salailu meni jopa niin pitkälle, että seurakunnanvaltuustoa yritettiin estää keskustelemasta lehtiasiasta marraskuun budjettikokouksessa. Esillä oli vain aiempia vuosia tuntuvasti suurempi summa varattuna tiedotuksen kuluihin, that's it!

Koko budjettiesitys tuotiin seurakunnanvaltuustoon suppeassa muodossa, josta ei tarkkaan ilmennyt, mihin kaikkeen rahaa oli tarkoitus käyttää. Tämä oli kuulemma kirkon ohjeistuksen mukaista! Jopa valtuuston puheenjohtajalle kieltäydyttiin aluksi antamasta tarkempia tietoja.

Hämeenlinnassa salailu tapahtui laillisuuteen ja kirkon ohjeistukseen vedoten. Se onkin vakuuttavan kuuloinen savuverho, jonka suojissa voi tietysti puuhailla kaikenlaista. Valtuuston puheenjohtajan yrittäessä parantaa tiedonkulkua osallistumalla neuvoston kokouksiin kirkonrakennushankkeen osalta, se estettiin sillä perusteella, etteivät neuvoston kokoukset ole julkisia!

Valtuuston johdon osallistumisoikeus valmisteluelimen kokouksiin on arkipäivää kunnissa, mutta ei näköjään jostain syystä sovi seurakuntahallintoon, joka on kuitenkin pitkälle kopioitu kunnalliselta puolelta. Tämä on omiaan heikentämään tiedonkulkua ja päätöksenteon kontrollia kuten Hämeenlinnassa on nähty.

Olen jo aiemmin kirjoittanut seurakunnanneuvoston eriskummallisesta suhteesta vaaleilla valittuun valtuustoon. Valmistelu- ja toimeenpanoelimen luottamuksen punnitsemisesta ei ole kirkkolaissa (OrtKL 2006/985) mitään säädöksiä, vaikka luottamus on rakoillut pitkin matkaa monissa muissakin seurakunnissa. Tilannetta hankaloittaa vielä sekin, että neuvostoissa on paikoin luvattoman paljon valtuustojen jäseniä.

Hämeenlinnassa seurakunnan päätöksenteko kriisiytyi syksyllä jo mainittujen budjettipäätösten lisäksi myös kirkonrakennushankkeen osalta. Projektin toteutustavasta ja johtamisesta on ollut eriäviä näkemyksiä. Hiippakunnan piispa on vaatinut jo kohta kahdeksan vuotta vireillä olleelle hankkeelle seurakunnan ulkopuolista vetäjää, mikä on ollut myös valtuuston johdon näkemys. Tähän neuvosto taipui viimein helmikuussa, mutta taipuiko liian myöhään?

Hiippakunnan piispa on määrännyt seurakunnanvaltuuston koolle 4.4. myöntämään eron nykyiselle neuvostolle ja valitsemaan tilalle uuden. Kirkkoherran eläkkeelle siirtymistä on aikaistettu kolmella kuukaudella. Uusi kirkkoherra ei todellakaan pääse valmiiseen pöytään, sillä pahimman skenaarion mukaan jopa kolmannes kirkonrakennusrahoista saattaa olla teillä tietymättömillä ja luottamus hallintoon tuhannen päreinä.

Eipä ihme, jos seurakunnan hallintoa ja taloudenhoitoa johtaneen kirkkoherran (OrtKL 61 §) ja samoista asioista vastanneen seurakunnanneuvoston (OrtKL 59 §) roolien perään hiukan kysellään. Toivottavasti näihinkin asioihin tulee selvyyttä, kunhan tutkinta etenee.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Asiaa.

Viimeistään näiden Hämeenlinnan, Iisalmen ja Lahden tapausten seurauksena kirkolliskokouksen pitäisi herätä päivittämään lakia ortodoksisesta kirkosta johto- ja vastuusuhteiden osalta.

Tärkeätä olisi myös nostaa kissa pöydälle erilaisten esteellisten sitoumusten osalta. Monissa seurakunnissa neuvostossa ja valtuustossa istuvat kirkon työntekijät ja heidän puolisonsa. Eihän valvovassa elimessä työnantajan edustajana voi istua henkilö, joka valvoo itseään työntekijänä. Hölmönkin luulisi huomaavan, että paljon on pielessä.
Tällainen tilanne on mahdollista syntyä, koska seurakuntalaisista vain pieni osa vaivautuu äänestämään tai vaikuttamaan seurakunnassa. Jos kirkollisveroa maksavat henkilöt olisivat rahoistansa kiinnostuneita, he menisivät hallintoon mukaan valvomaan rahojen käyttöä. Tai ainakin vaatisivat tietoja ja yrittäisivät vaikuttaa asioihin.

Kun kyseessä ovat isot rahat (kirkon rakentaminen), huono hallinto ja valvonta luovat maaperän oman edun ajamiseen tai - kuten Hämeenlinnassa - vielä pahempaan. Hämeenlinnan tilanteessa melkein toivoisi, että palveluksia voisi Suomen oloissa toimittaa teltassa. Niin surkealta tilanne näyttää.

Jos kirkkoherran vaali toimitetaan sunnuntaina, on mielenkiintoista nähdä, ovatko tilannetta vastustavat miettineet toimintasuunnitelman valmiiksi. Äänestävätkö tyhjää vai jättävätkö kokonaan äänestämättä? Paljon riippuu varmaankin siitä, monenko arvioidaan äänestävän ehdokkaan puolesta. Jos kirkkoherra tulee valituksi vaikkapa kolmella äänellä, se kertoo omaa kieltään.

Anonyymi kirjoitti...

Yksikin ääni riittää tässä tapauksessa valituksi tulemiseen. Ja pääasia on, että on tullut valituksi.
En jaksa uskoa, että kaikki äänestäjät äänestäisivät tyhjää tai jättäisivät kokonaan äänestämättä.
Muuten kirjoitus kuvaa karua tilannetta, joka pahimmillaan rakentaa liukumiinan talousasioita osaamattomille ja passiivisille myötäilijöille seurakunnan luottamuselimissä. Lakiin on saatava muutos, mutta kun siitä päättää samanlainen myötäilevä ja talous- ja hallintoasioissa osaamaton joukko.

Anonyymi kirjoitti...

Kirkolliskokousedustajat eivät enimmäkseen ole talous- ja hallintoasioita osaamattomia. Päinvastoin. Kirkkopoliittinen peli niin seurakunnissa kuin kirkolliskokouksessa onnistuu kyllä. Sama joukko, joka käyttää valtaa em. tavalla kaksoisroolissa omassa seurakunnassaan, käyttää suurta valtaa myös kirkolliskokouksessa. Todellinen syy, miksi muutosta ei tapahdu, on että nykytila hyödyttää heitä. Eivät he todellakaan halua muutosta eli "ulkopuolisia" ihmisiä sotkemaan suunnitelmia. Siksi tarvitaan uusia ihmisiä, jotka pyrkivät valtaan ja kyseenalaistavat nykymenoa.

Vetoan kirkolliskokouksen muutoshaluisiin: Yhdistäkää voimanne, tehkää aloitteet (2 kk aikaa) välttämättömästi tarvittaviin muutoksiin ja ajakaa ne läpi.

Anonyymi kirjoitti...



Mistä "vallasta" kommentti 21:30 puhuu? Edustajilla on vastuuta vähän ja valtaa vielä vähemmän.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys, Mikko.

Erittäin hyvä ja rohkea kirjoitus. Kiitos tästä. Hyvä, että tällaisia asioita tuot julki. Minäkään en ymmärrä, miksi seurakunnanneuvostojen päätöksiä salaillaan. Mielestäni sellainen salamyhkäisyys ei ole sen enempää Suomen lain kuin evankeliumin hengen mukaista. Sanoohan Herramme: "Ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon" (Luuk. 8:17)."Minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta" (Matt. 10:27). Sen lisäksi kirkon julkisoikeudelliseen asemaan liittyy avoimuus- ja julkisuusperiaate. Julkisoikeudellisena ja verotusoikeudellisena yhteisönä seurakunnan tulee noudattaa avoimuutta ja julkisuusperiaatteita ja harjoittaa aktiivista tiedotustoimintaa. Siihen liittyviä säännöksiä on paitsi kirkkolaissa, myös kirkkojärjestyksessä ja julkisuuslaissa.

Meillä oli täällä Vaasan ortodoksisen seurakunnan alueella lokakuussa 2016 sellainen tapaus, että kun julkaisin Vaasan seurakuntaneuvoston päätöksen Seinäjoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistyksen Facebook-sivulla, sain kovaa noottia ja suunsoittoa osakseni. Seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajalta tuli Facebook-sivullemme öykkäröimään ja vaati postaustani välittömästi poistettavaksi. Kun en tätä tehnyt, muuan toinen seurakuntaneuvoston jäsen kirjautui sivullemme (en muistanut, että hänelläkin oli sinne salasana) ja tuhosi mainitun kirjoitukseni sekä vaihtoi salasanan niin, etten minä yhdistyksen puheenjohtajana ja sivun moderoijana päässyt enää kirjautumaan sinne lainkaan! Uhkasin tehdä asiasta rikosilmoituksen, jota en sitten kuitenkaan tehnyt. Kahden päivän työskentelyn ja todistelun jälkeen onnistuin saamaan yhdistyksen sivun Facebookilta takaisin hallintaani.

Aika likaista peliä eli kaikenlaista koplaamista ja vehkeilyä esiintyy siis seurakuntaneuvostojen toiminnassa. Nyt kun näyttää siltä, ettei edellä mainittu kannatusyhdistyksemme kykene toukokuun jälkeen enää jatkamaan, koska hallitukseen ei saada tarpeeksi väkeä (porukka on jakaantunutta sen suhteen, tarvitaanko yhdistystä enää ja mihin suuntaan se orientoituu), loin palmusunnuntaina Facebookiin oman, uuden sivuston nimeltä Autuaan Feodor Novgorodilaisen seura. Käy kurkkaamassa ja tykkäämässä, jos haluat jatkossakin seurata meikäläisen kirjoittelua. Kuten minä seuraan sinun terävää kirjoitteluasi. :) Siunattua pääsiäistä Seinäjoelta!

Yst. terv. Teijo Lusa

Veli Vesuvius kirjoitti...

Seurakunnissamme on aivan turhaan kaksi eri seurakuntatoimijaa. Valtuustoon sentään valitaan jäsenet äänestämällä ja siksi pitäisikin saada kansaa heräteltyä ei pelkästään jumalanpalveluksiin, vaan myös akttivisiksi seurakunnan toimijoiksi ja päättäjiksi.

Seurakuntaneuvostot jäänne joltakin ajalta "kivi" ja aivan turha rasite seurakunnissamme. Sinne pääsiassa kirkkoherra ehdottaa jäsenet, jotka hän tietää nyökkäileviksi marioneteiksi ja näin saa kirkkoherra tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa. Sitten pitää vaan saada vielä valtuusto hyväksymään neuvoston päätökset ja perusteluina usein on, että "neuvosto kyllä yksimielisesti jo hyväksyi nämä ja nämä asiat"...
Missään nimessä ei saa eikä voi samat henkilöt olla molemmissa, neuvostossa ja valtuustossa. Vaikka en kirkkolakia tunnekaan, niin näin maallikon järjellä ajatellen siinä on joka tapauksessa ristiriita.

Yläikäraja jäsenille ja ehdoton määräaika neuvosto- ja valtuustokausille pitää myös säätää ja sitten ns. potkia nuoria hereille päättäviin elimiin myös kirkoissa, se mikä oli oikein ja toimiva esim. 1960-luvulla on auttamattomasti vanhentunut 2000-luvulla ja pakko on kirkonkin päättäjien nuorentua ja uudistua! Kaikki kunnia pitkään kirkon luottamustehtävissä olleille, mutta aika, tavat ja tyyli muuttuvat ja on turhaa heittää ankkuria jarruttamaan muutoksia ja kehitystä.

Kristus nousi kuolleista, mutta herääkö kirkkorahvas samalla tahdilla joka vuosi...?

Iloista Kristuksen Ylösnousemuksen Juhlaa kaikille ja pidetään huolta toisistamme ja läheisistämme!

Anonyymi kirjoitti...

Vain avoin ja läpinäkyvä hyvä hallinto luovat luottamuksen seurakuntaan / kirkkoon. Nykyaikana mikään muu ei ole mahdollinen.
Juneksen blogikirjoitus sekä edellä olevat kommentit ovat tervettä keskustelua, jota käymällä yhteisöt tervehtyvät vähitellen. Edellyttäen, että keskustelu myös johtaa terveempään hallintokulttuuriin.
Me emme enää voi hyväksyä salailua, kähmintää ja oman edun tavoittelua vastuullisissa tehtävissä olevilta. Asiat on tuotava päivänvaloon. Jos ei muuta julkista foorumia ole, tehdään se sitten näin blogeissa. Ja asiallista, faktoihin perustuvaa keskustelua käyden.

Anonyymi kirjoitti...

Metropoliitta Ambrosius on käynnistänyt avoimen piispapelin julkaisemalla pamfletin, jossa voimakkaasti ajetaan arkkipiispan istuimen siirtämistä Helsinkiin.
Metropoliitan johdolla Helsingin hiippakunnan kirkolliskokousjoukkue (enemmistö Hgin hpk edustajista täydennettynä sovituilla hajaäänillä muualta, jolloin syntyy äänestysenemmistö)käyttää tämän vuoden kahteen asiaan:
1) Oman ehdokkaansa ajamiseen Helsingin piispaksi.
2) Tämän ajamiseksi seuraavaksi arkkipiispaksi siirtämällä arkkipiispan istuin Helsinkiin.

Ambrosiuksen kunniaksi täytyy sanoa, että hän pelaa tällä kertaa avoimin kortein. Arkkipiispan istuimen siirtäminen Helsinkiin ei välttämättä ole huono asia. Hereillä pitäisi kuitenkin olla koko kuluvan vuoden sen suhteen, kuka Helsinkiin tulee valituksi. Oulun piispanvaalista ei tainnut jäädä hyvä maku oikein kenellekään. Tämä ei ole kritiikkiä valittua kohtaan, vaan ainoastaan valintaprosessia kohtaan. Tästähän arkkipiispa Leokin voimakkaasti lausui silloisen kirkolliskokouksen päätössanoissaan. Hän toivoi, että vastaisuudessa enää piispanvaaliin ei mentäisi sammutetuin lyhdyin, vaan ehdokkaat tuotaisiin julkisuuteen hyvissä ajoin ja keskustelua ehdokkaista käytäisiin riittävästi ennen kirkolliskokousta. Tämä on nykyaikaa. Toivotaan, että näin tapahtuu.

Toistaiseksi on ollut huolestuttavan hiljaista, vaikka vaaliin on aikaa vain puoli vuotta. Ehkäpä metropoliitta Ambrosiuksen pamfletti on lähtölaukaisu avoimelle keskustelulle. Myös ehdokkaiden nimistä. Olisi reilua, että Helsingin joukkue tulisi ulos myös ehdokkaiden nimien kanssa. Verhotustihan nimiä on jo ollut esillä, mutta koska kyse ei ole mistään rikoksesta, vaan normaalista vaalista, ehdokkaita saisi mieluusti tuoda julkisuuteen ihan avoimesti oikeiden nimien kanssa. Tarvitsemme avointa keskustelua tärkeistä asioista!