tiistai 21. maaliskuuta 2017

Hämeenlinnan tapauksen pohdintaa

Hämeenlinnassa kirjoitettiin eilen 20.3. surullinen luku ortodoksien historiaa. Julkaistun tiedotteen mukaan ortodoksisessa seurakunnassa on tapahtunut kavallus, jossa seurakunnan varoja on kadonnut nähtävästi noin 200 000 euroa vajaan vuoden aikana. Teosta epäillyn seurakuntasihteerin työsuhde on päätetty, ja asia on poliisitutkinnassa.

Tämä siis tiedetään virallisesti, mutta paljon on ehtinyt tapahtua kulisseissa asian tiimoilta.

Eilen illalla oli seurakunnanvaltuusto koolla käsittelemässä tätäkin asiaa. Tarkoitus oli punnita seurakunnanneuvoston luottamusta, mutta asia jäi aikomusasteelle. Hiippakunnan piispa oli nimittäin ottanut aiemmin päivällä kannan, jonka mukaan kirkkoherra ja neuvosto voivat jatkaa tehtävissään.

Ratkaisu on sikäli erikoinen, että eilisen tiedotteenkin mukaan ”seurakunnanneuvosto kirkkoherran johdolla vastaa käytännössä seurakunnan taloudesta ja hallinnosta”. Tämä perustuu kirkkolain 59 §:ään, jossa määritellään neuvoston tehtävät. Saman lain 61 §:n mukaan kirkkoherra johtaa seurakunnan hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa.

Herää kysymys, missä määrin mainitut tahot ovat kirkkolain perusteella asianosaisia, jolloin ne olisi voinut myös vapauttaa tehtävistään, kirkkoherran ainakin poliisitutkinnan ajaksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja perusteluksi on mainittu, että kirkkoherra jää pian eläkkeelle (virallisesti 1.9.).

Lahden tapauksessa runsas kolme vuotta sitten, jolloin väärinkäytösten pääepäiltynä oli kirkkoherra, piispa laittoi hänet toimituskieltoon ja määräsi sairasloman ajaksi sijaisen. Kuukauden kuluttua seurakunnanvaltuusto vapautti neuvoston tehtävistään ja valitsi tilalle uuden. Lahdessa seurakunnanneuvosto joutui siis kantamaan ainakin moraalisen vastuun tapahtuneesta, ja kirkkoherra tuomittiin lopulta luottamusaseman väärinkäytöstä sakkoihin ja korvauksiin.

Hämeenlinnassa asiaan vaikuttaa ilmeisen selvästi myös puolentoista viikon kuluttua toimitettava kirkkoherranvaali, jossa on toistaiseksi vain yksi ehdokas. Sopii kysyä, kuinka viisasta on toimittaa vaali tilanteessa, jossa ”seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt sekä seurakuntalaiset ovat syvästi järkyttyneitä”, kuten tiedotteessa todetaan. Ainakin vaalin siirtämiselle olisi ollut perusteita.

Mielenkiintoista Hämeenlinnan tapauksessa on, että seurakunnanneuvosto on julkaistujen kokousuutisten mukaan tehnyt viime vuonna useita seurakunnan taloushallinnon käytäntöjä ja sopimuksia koskevia päätöksiä. Jos jotain voi sanoa niin ainakin sen, että asiat ovat olleet taajaan esillä neuvostossa.

Seurakunnanviraston hallintoon ja talouteen liittyvistä työkäytännöistä on päätetty 16.6., pankkitilejä ja -sopimuksia koskevia päätöksiä on tehty 31.8. ja taloushallintoon liittyviä sopimuksia on hyväksytty 20.9. Marraskuun lopussa on valittu työryhmä päivittämään seurakunnan taloussääntöä ja toinen työryhmä laatimaan hallintoasioihin liittyvää ohjeistusta seurakunnan sisäiseen käyttöön.

Arkkipiispa lausui Lahden tapauksesta vuoden 2013 kirkolliskokouksen avajaispuheessaan muun muassa, että "kirkkoherra tai muu kirkon organisaation johtaja on maallisessa mittakaavassa toimitusjohtajan vallalla ja vastuulla varustettu henkilö. Hän on tehtävän vastaanottaessaan sitoutunut siihen, että hänen toimintaansa arvioidaan huomattavasti kriittisemmin kuin tavallisen toimihenkilön työtä".

Kirkkoherran ja seurakunnanneuvoston vastuun soisi kirkastuvan myös Hämeenlinnan tapausta selvittäville.

6 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Piispan kaitsenta Hämeenlinnan tapauksessa on kestämätöntä. Olisi ehdottomasti toimittava samoin kuin Lahden tapauksessa, kuten blogistikin tuo esille.

Jos hiippakuntapiispa on haluton huolehtimaan laillisuuden toteutumisesta seurakunnassa, on arkkipiispan viipymättä puututtava tilanteeseen.

Kirkkoherra on vapautettava tehtävästään tutkinnan ja oikeusprosessin ajaksi. Käytännössä niihin menee niin paljon aikaa, että hän ei ehdi palata tehtäväänsä ennen eläkkeelle jäämistään.
Näin ollen seurakuntaan on nimitettävä väliaikainen kirkkoherra siihen asti, kunnes hiippakunnan uusi piispa aloittaa tehtävässään ensi vuoden alusta. Hyvään hallintotapaan kuuluu muutenkin se, että uusi esipaimen saa suorittaa kirkkoherranvaalin ehdokasasettelun eikä edellinen piispa sido hänen käsiään.

Aikalisän ottaminen kirkkoherran vaaliin on seurakunnan tilanteessa nyt ehdottoman välttämätöntä.

Myös seurakunnanneuvosto on vapautettava tehtävästään, ja uusi on nimitettävä mahdollisimman pian.
Kävin itsekin eilen illalla läpi seurakunnanneuvoston pöytäkirjoja pitkälle taaksepäin ja tein saman havainnon kuin blogisti: kovin paljon oli tehty isoja taloudellisia päätöksiä. Itsellenikin heräsi niitä lukiessa sama ajatus: kuinka suunniteltua kaikki oli ja keitä tämä kavallus lopulta palveli?


Nimetön kirjoitti...

Valtuustolla on toimivalta kokoontua ja erottaa neuvosto sekä valita uusi. Uusi neuvosto voi vapauttaa kirkkoherran tehtävästään. Piispa määrää väliaikaisen kirkkoherran tehtävien hoitajan.
Valtuuston on syytä toimia välittömästi jo oman oikeusturvansakin vuoksi! Kannattaa kääntyä vaikka kirkon lakimiehen puoleen asiassa.

Nimetön kirjoitti...

Asiasta ovat uutisoineet YLE ja monet lehdet. Ortodoksisen kirkon verkkosivuilla ei mitään tietoa asiasta. Miksi?

Nimetön kirjoitti...

Jokunen vuosi sitten kirkollisveroa nostettiin vedoten rakennushankkeeseen. Kerätyt rahat ovat nyt kavaltajan taskussa, kirkko "kaatuu päälle" eikä uuden rakentamisesta ole toiveita. Rahoja tuskin saadaan takaisin, joten rakennushanketta voidaan tähänkin vedoten taas siirtää. Olisi kohtuullista alentaa veroprosentti ja lopettaa rahan kerääminen muille. Korkea vero voi myös omalta osaltaan helpottaa eroamispäätöstä.

Voiko hiippakuntapiispa asettua lain yläpuolelle antamalla toimintaohjeita vastoin lakia?

Nimetön kirjoitti...

Valtuuston vastuu asian huolellisesta hoitamisesta ja seurakunnan päätöksentekokyvyn jatkuvuuden turvaamisesta alkoi silloin, kun se sai tiedon tapahtuneesta.

Nimetön kirjoitti...

Hyvä että kirkon johto teki oikean korjausliikkeen, kun kirkkoherra jää pois toimestaan ja seurakunnalle nimitettiin väliaikainen kirkkoherra.

Palvelukeskuksen lakimiehen julkinen ohjeistus koskien seurakunnanneuvoston eroa oli myös välttämätön. Palvelukeskuksessa olisi varmasti hyödyllistä pohtia selkeiden kirjallisten ohjeiden antamista kaikille seurakunnille vastaavien tilanteiden varalle. Siis selkeät juridiset toimintaohjeet, joilla esteelliset hallintoelimet eroavat ja miten prosessissa edetään juridisesti oikein.

Sääli, että ainakaan toistaiseksi kirkkoherranvaalia ei ole peruttu. Se olisi kohtuullista ajatellen Hämeenlinnan seurakuntalaisten tilannetta. Seurakuntaa on kohdannut kriisi, joka hidastaa ja estää pitkäksi ajaksi uuden kirkon rakentamisen. Seurakuntaa on mitä ilmeisimmin rasittanut jo kauan huoli käyttökelpoisesta kirkkorakennuksesta. Nyt on lisäksi syntynyt hämmentävä luottamuskriisi työntekijöiden ja luottamushenkilöiden keskuudessa. Samaan aikaa piispa vaikuttaa itsevaltiaasti olevan nimittämässä seurakuntaan kirkkoherraksi henkilöä, jota osa aktiivisista seurakuntalaisista ei selvästikään halua tehtävään.

Nyt tärkeintä olisi tukea seurakuntalaisia henkisesti ja hengellisesti. Hyvä että piispa nimitti välittömästi väliaikaisen kirkkoherran, jolla tiettävästi on mahdollisuudet auttaa seurakuntalaisia tässä vaikeassa tilanteessa.

Parasta olisi, että tässä poikkeuksellisen tulehtuneessa ja raskaassa tilanteessa seurakuntalaisia ei pakotettaisi tekemään ratkaisua, joka mitä ilmeisimmin enemmänkin rasittaisi kuin helpottaisi seurakunnan tilannetta.

Jos hiippakuntapiispa pitäytyy jääräpäisesti alkuperäisessä suunnitelmassaan, ainahan on myös se mahdollisuus, että kirkkoherran vaalin ainoa ehdokas suorittaa tahollaan pastoraalista harkintaa ja arvioi asioita seurakunnan kokonaisedun kannalta tässä vaikeassa tilanteessa.