maanantai 12. lokakuuta 2015

Kirjailijan puhetta uskosta ja epäilystä

Tartuin Anna Kontulan kirjaan ”Mistä ei voi puhua – kirja uskosta ja uskonnosta” (2012) parin vuoden takaisen verkkohaastattelun perusteella. Jotenkin teos oli mennyt minulta aikanaan ohitse, mutta Kontulan kiinnostus mystiikkaa ja ortodoksista teologiaa kohtaan sai mielenkiinnon hereille.

Kontulan kirja olisi ansainnut tulla valituksi vuoden kristilliseksi kirjaksi, mutta se ei ollut edes ehdolla ilmeisesti sen vuoksi, että teos ilmestyi vasta loppuvuodesta 2012. Joka tapauksessa kirja on selkokielisintä tekstiä uskosta ja mystiikasta, mitä aikoihin olen saanut käsiini.

Kirjailija pohtii uskonnon merkitystä kahden naisen keskustelujen kautta. Vanhempi heistä on lähettänyt sisarentyttärelleen lahjaksi ikonin, jonka tämä haluaa palauttaa, koska ei koe olevansa uskonnollinen. Siitä sukeutuu pitkä keskustelu, lähes yksinpuhelu, jossa ikonin lahjoittaja avaa löytöretkeään uskon ja mystiikan maailmaan.

Tässä kirjassa puhe uskosta, uskonnosta, Jumalasta ja hengellisestä etsinnästä ei kuitenkaan sorru teologiseen jargoniin, vaikka teksti on saanut runsaasti virikkeitä ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisien ajattelusta ja ylipäätään teologisesta kirjallisuudesta.

Kontulan kirja on kohti käyvää uskonkysymysten pohdiskelua, joka kuitenkin nojautuu hyvin pitkälle idän kirkon ajattelumaailmaan. Tällaista nykyihmisen haasteiden näkökulmasta avattua keskustelua kaivattaisiin ehdottomasti lisää. Jostain syystä epäilevälle uskolle ei ole jäänyt juuri lainkaan sijaa kirkkomme julkisessa puheessa, vaikka epäilys jos mikä on leimallista nykyihmisen uskonnolliselle etsinnälle.

”Nöyryys hyväksyy oman puutteellisuutensa ja on siksi lempeä myös muiden heikkouksille. Se kohtaa kanssaihmisen ilman itsekorostusta, toisen tilaa ja arvokkuutta suojellen (…) nöyryys on hengellisen etsinnän tärkein työväline”, kirjan päähenkilö raottaa omaa löytöretkeään.

Kirjailijalla on ollut joukko asiantuntevia sparraajia, joita hän kiittää esipuheessa. Listalle mahtuu myös kolme ortodoksipappia, isät Matti Sidoroff, Markku Toivanen ja Sergius Colliander, jonka teologiseen vaistoon ja lukeneisuuteen Kontula sanoo voineensa aina turvautua.

Ei kommentteja: