Uskontotunnilla luettiin tuttua tarinaa, jossa salainen hyväntekijä heitti yöllä rahapusseja avoimesta ikkunasta, jotta aatelisperheen kolme kaunista tytärtä olisivat päässeet naimisiin. Rahaa tarvittiin myötäjäisiin ja sitä isällä ei ollut. Avustajaksi paljastui pyhä Nikolaos, joka kielsi isää kertomasta kenellekään mitä oli tapahtunut.
– Miten me voidaan tietää siitä, jos Nikolaos kielsi kertomasta? Eikö isä totellut Nikolaosta, joka sentään oli arkkipiispa? Onko kertomus edes totta?
Nämä neljäsluokkalaisen Nikon kysymykset tipahtivat keskelle oppituntia kuin lumi talvisen metsässäkulkijan niskaan.
Pyhästä Nikolaoksesta tiedetään historiallisesti hyvin vähän, joten tiedot perustuvat suureksi osaksi legendoihin. Nikolaoksen kerrotaan jakaneen suuren perintönsä vähin äänin köyhille, minkä vuoksi hänestä on tullut niin kristittyjen kuin joulupukinkin esikuva.
Nikolaoksen kerrotaan tehneen myös lukuisia ihmeitä kuten pelastaneen laivan myrskyssä ja herättäneen mastosta pudonneen merimiehen henkiin. Näistäkään hän ei pitänyt suurta ääntä, mutta sai kuitenkin kunnioitetun aseman merellä kulkevien suojelijana.
Kun opettaja oli selvinnyt joten kuten kuiville kertomalla, että salaisuudet harvoin pysyvät piilossa ja että ennen pitkää ne yleensä paljastuvat, tipahti jo lisää kysymyksiä.
– Miten ihmeitä voi tapahtua, koska eihän niitä voi todistaa miten ne ovat tapahtuneet? Minä en ainakaan usko ihmeisiin.
Nykyajan lasten on vaikea uskoa ihmeisiin, vaikka tietokonepelien hahmot taipuvat mitä ihmeellisimpiin temppuihin. Kuolleista heräämisiä tapahtuu tuon tuosta, sillä ilman niitä sotapelien pelaaminen loppuisi lyhyeen.
Kävi ilmi, että lapset ovat hyvin perillä pelihahmojen fiktiivisyydestä. Pelimaailma ei kuulu todellisuuteen vaan sen voi sulkea nappia painamalla. Silti se koukuttaa enemmän kuin ihmekertomukset, joita sentään kerrotaan totena.
Opettaja ymmärsi olevansa suurien haasteiden edessä.
– Miten me voidaan tietää siitä, jos Nikolaos kielsi kertomasta? Eikö isä totellut Nikolaosta, joka sentään oli arkkipiispa? Onko kertomus edes totta?
Nämä neljäsluokkalaisen Nikon kysymykset tipahtivat keskelle oppituntia kuin lumi talvisen metsässäkulkijan niskaan.
Pyhästä Nikolaoksesta tiedetään historiallisesti hyvin vähän, joten tiedot perustuvat suureksi osaksi legendoihin. Nikolaoksen kerrotaan jakaneen suuren perintönsä vähin äänin köyhille, minkä vuoksi hänestä on tullut niin kristittyjen kuin joulupukinkin esikuva.
Nikolaoksen kerrotaan tehneen myös lukuisia ihmeitä kuten pelastaneen laivan myrskyssä ja herättäneen mastosta pudonneen merimiehen henkiin. Näistäkään hän ei pitänyt suurta ääntä, mutta sai kuitenkin kunnioitetun aseman merellä kulkevien suojelijana.
Kun opettaja oli selvinnyt joten kuten kuiville kertomalla, että salaisuudet harvoin pysyvät piilossa ja että ennen pitkää ne yleensä paljastuvat, tipahti jo lisää kysymyksiä.
– Miten ihmeitä voi tapahtua, koska eihän niitä voi todistaa miten ne ovat tapahtuneet? Minä en ainakaan usko ihmeisiin.
Nykyajan lasten on vaikea uskoa ihmeisiin, vaikka tietokonepelien hahmot taipuvat mitä ihmeellisimpiin temppuihin. Kuolleista heräämisiä tapahtuu tuon tuosta, sillä ilman niitä sotapelien pelaaminen loppuisi lyhyeen.
Kävi ilmi, että lapset ovat hyvin perillä pelihahmojen fiktiivisyydestä. Pelimaailma ei kuulu todellisuuteen vaan sen voi sulkea nappia painamalla. Silti se koukuttaa enemmän kuin ihmekertomukset, joita sentään kerrotaan totena.
Opettaja ymmärsi olevansa suurien haasteiden edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti