Näkymättömyyden pitkät perinteet

Ortodoksit kautta Suomen ovat ihmetelleet Museoviraston vastustavaa kantaa Hämeenlinnan ortodoksisen kirkon purkusuunnitelmiin. Seurakunta haki kesällä purkulupaa aikomuksenaan rakentaa nykyiselle paikalle ortodoksisen kirkon näköinen kirkko ja seurakuntakeskus.

Museovirastolle ja Hämeen ELY-keskukselle se ei sopinut. Edellinen vetosi rakennuksen kulttuurihistorialliseen arvoon ja jälkimmäinen myös perinne- ja kauneusarvojen säilyttämiseen.

Museoviraston mielestä rakennus ”edustaa harvinaista tyylisuuntausta Suomen ortodoksikirkoissa”. Todella harvinaista, sillä jos kirkon tyhjentää ja ottaa vinoristin katolta, sitä ei kukaan tunnista ortodoksipyhäköksi. Vastaavanlaisia rakennuksia on tehty luterilaisille seurakunnille pilvin pimein.

Hämeenlinnan kirkko rakennettiin ortodokseille korvauksena Rantatorin kirkon tontin ottamisesta muuhun käyttöön vuonna 1962. Arkkitehti Mika Erno suri elämänsä ehtoopuolella sitä, että kirkko piti tehdä mahdollisimman halvalla. Se oli ulkopuolisen maksajan tahto ja se näkyy rakennuksesta.

Aikalaistodistajien mukaan seurakuntalaiset ottivat ”lahjan” vastaan pitkin hampain. Kannaksella ja muilla luovutetuilla alueilla oli näet totuttu toisenlaiseen estetiikkaan. ”Kyyrölän paloasemaksi” kirkkoa pian kutsuttiinkin, eivätkä seurakuntalaiset ole myöhemminkään tunteneet sitä omakseen.

Hämeenlinnassa on pitkät perinteet ortodoksisuuden tekemisellä näkymättömäksi ulkopuolisten toimesta. Varuskuntakirkko tuhottiin ja häpäistiin liki sata vuotta sitten. Lopputulos sinetöitiin 1920-luvun muutostöissä. Ernon suunnitelma oli jatkoa näille toimille joskin kultivoituneemmassa muodossa.

Osoittaa museoväeltä huonoa kulttuurin ja historian syvärakenteiden tuntemusta, jos ortodoksit tahdotaan kahlita ikiajoiksi näihin surullisiin muistoihin. Mitähän Euroopan ihmisoikeusneuvostossa mahdettaisiin asiasta ajatella?

PS. On historian ironiaa, että varuskuntakirkon apsis jäi purkamatta, kun rakennus muutettiin 1920-luvulla kirjastoksi. Puolikaaren muotoinen alttariuloke näkyy edelleen rakennuksen itäpäädyssä.