Ortodoksit kautta Suomen ovat ihmetelleet Museoviraston
vastustavaa kantaa Hämeenlinnan ortodoksisen kirkon purkusuunnitelmiin. Seurakunta
haki kesällä purkulupaa aikomuksenaan rakentaa nykyiselle paikalle ortodoksisen
kirkon näköinen kirkko ja seurakuntakeskus.
Museovirastolle ja Hämeen ELY-keskukselle se ei sopinut.
Edellinen vetosi rakennuksen kulttuurihistorialliseen arvoon ja jälkimmäinen
myös perinne- ja kauneusarvojen säilyttämiseen.
Museoviraston mielestä rakennus ”edustaa harvinaista tyylisuuntausta Suomen ortodoksikirkoissa”. Todella
harvinaista, sillä jos kirkon tyhjentää ja ottaa vinoristin katolta, sitä ei kukaan
tunnista ortodoksipyhäköksi. Vastaavanlaisia rakennuksia on tehty luterilaisille
seurakunnille pilvin pimein.
Hämeenlinnan kirkko rakennettiin ortodokseille korvauksena
Rantatorin kirkon tontin ottamisesta muuhun käyttöön vuonna 1962. Arkkitehti
Mika Erno suri elämänsä ehtoopuolella sitä, että kirkko piti tehdä mahdollisimman
halvalla. Se oli ulkopuolisen maksajan tahto ja se näkyy rakennuksesta.
Aikalaistodistajien mukaan seurakuntalaiset ottivat ”lahjan”
vastaan pitkin hampain. Kannaksella ja muilla luovutetuilla alueilla oli näet totuttu
toisenlaiseen estetiikkaan. ”Kyyrölän paloasemaksi” kirkkoa pian kutsuttiinkin,
eivätkä seurakuntalaiset ole myöhemminkään tunteneet sitä omakseen.
Hämeenlinnassa on pitkät perinteet ortodoksisuuden
tekemisellä näkymättömäksi ulkopuolisten toimesta. Varuskuntakirkko tuhottiin
ja häpäistiin liki sata vuotta sitten. Lopputulos sinetöitiin 1920-luvun muutostöissä.
Ernon suunnitelma oli jatkoa näille toimille joskin kultivoituneemmassa
muodossa.
Osoittaa museoväeltä huonoa kulttuurin ja historian
syvärakenteiden tuntemusta, jos ortodoksit tahdotaan kahlita ikiajoiksi näihin
surullisiin muistoihin. Mitähän Euroopan ihmisoikeusneuvostossa mahdettaisiin
asiasta ajatella?
PS. On historian ironiaa, että varuskuntakirkon apsis jäi purkamatta, kun rakennus muutettiin 1920-luvulla kirjastoksi. Puolikaaren muotoinen alttariuloke näkyy edelleen rakennuksen itäpäädyssä.
PS. On historian ironiaa, että varuskuntakirkon apsis jäi purkamatta, kun rakennus muutettiin 1920-luvulla kirjastoksi. Puolikaaren muotoinen alttariuloke näkyy edelleen rakennuksen itäpäädyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti