Luukas oli historioitsija ja pyrki evankeliumissaan yhtenäiseen esitykseen. Asiat piti laittaa aikajanalle ja sijoittaa syntymän kertomus alkuun, omalle paikalleen. Toki tieto syntymäajan tapahtumista oli kulkenut suullisesti eteenpäin, kunnes Luukas tai todennäköisesti hänen seuraajansa kirjasivat sen ylös.
Emerituspiispa Eero Huovinen (evl) on kirjoittanut aiheesta mainion kirjan ”Pitkä ilo. Joulun evankeliumi” (2002), jossa hän kohta kohdalta avaa kertomusta huovismaiseen tapaansa. Hänet tunnetaan pohdiskelevana kirjoittajana, joka tuo Raamatun tekstiä tähän päivään. Huovisen teksti on helppolukuista, mikä on teologilta jo suuri saavutus sinänsä. Siteeraan seuraavassa kirjan parhaita paloja oman valintani mukaan.
Jouluevankeliumin alun aikamuoto, siihen aikaan, on Huovisen mukaan muistutus nykyhetken ylikorostusta vastaan. Jotakin tärkeämpää on tapahtunut jo ennen meitä. Joulu on ollut valmis jo ennen minua ja minun valmistelujani. Joulun ilo perustuu siihen, että olennainen osa menneisyydestämme on kunnossa.
Verollepanon Huovinen tuo oivaltavasti nykyhetkeen toteamalla, että verot ovat virallista lähimmäisenrakkautta, yhteisen hyvän edistämistä. Muuttuisiko kriittinen suhde veroihin, jos ajattelisimme niitä lahjana, jouluverona? Pakollisiahan osa joululahjoistamme taitaa olla muutenkin.
Sivustakatsojana Joosef kelpaa Huovisen mukaan malliksi erityisesti joulunvieton kanssa kamppaileville miehille. Naisten ja lasten rinnalla riittää, että käyttäytyy kelvollisesti, ajattelee itsekseen, vähän ihmettelee eikä pelkää ottaa luokseen.
Betlehemin joulu on välttämätön, koska se on ainoa joulu, jolloin Jumala tuli ihmiseksi. Ilman sitä joulu on vain omien elämystemme ja toiveittemme varassa oleva juhla. Tarvitaan kaksi joulua, ensin Betlehemin joulu ja sitten sydämen joulu, tässä järjestyksessä.
Maria on paitsi neitsyt myös Jumalan äiti. Kun hän odotusaikanaan vieraili Elisabetin luona, tämä nimitti häntä ”Herrani äidiksi”. Mitä nuorelle morsiamelle oikein tapahtui, sitä kristityt ovat aina ihmetelleet. Neitsyen raskaaksi tulemisesta on Huovisen mukaan puhuttu vain varovasti. Ihmeet ovat kuin sateenkaaret, tosia mutta tavoittamattomia.
Joulun Poika ei tee miehistä naisia arvokkaampia, eikä Jumalan Pojalla voida puolustaa maskuliinisia asenteita. Marian poika ei ole Huovisen mielestä kannanotto sukupuolten väliseen arvokilpailuun. Korkeintaan se voi olla kriittinen muistutus miehille: älkäämme vedotko Poikaan oman asemamme pönkittämiseksi.
Enkeli on ilosanoman eli evankeliumin tuoja. Suuri ilo on olemassa ennen kuin yksikään paimen tai ihminen siitä kuulee. Se ei ole sisäsyntyistä ja inhimillistä, ja sen vuoksi siitä ilosta voi tulla todellista ja kestävää, pitkää iloa.
Joulu ei ole vain tasokasta tunnelmaa ilman sisältöä, eikä vain omiin muistoihin kohdistunutta kaihomielisyyttä. Marian tavoin voimme keskittyä tutkistelemaan sitä, mikä on tapahtunut ennen meitä. Joulun voima on siinä, ettei sitä tarvitse keksiä uudelleen. Ei ole pakkoa luoda uusia juhlimisen aiheita, koska Kristus on valmistanut juhlan.
Kirjoitus perustuu lähes kokonaisuudessaan Eero Huovisen tekstin siteerauksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti