Metropoliitta Ambrosius on aiemmin ohjeistanut hiippakuntansa papistoa pukeutumaan mustaan viittaan ja kaularistiin julkisissa tilaisuuksissa. Viron matkalla papisto oli ottanut ohjeesta vaarin, mutta piispa itse toimi toisin. Matkaohjelmaan kuului mm. vierailu Viron ortodoksisen kirkon keskustalolla ja pyhien Simeonin ja Hannan katedraalissa.
Ortodoksipapiston julkisessa pukeutumisessa ei ole kyse pelkästään siitä, mikä asu kulloinkin tuntuu miellyttävältä. Papisto julistaa kirkon sanomaa tekemällä sakramentaalisen asemansa näkyväksi. Meillä noudatetun slaavilaisen perinteen mukaan siihen kuuluvat papeilla musta viitta ja kaularisti sekä piispoilla lisäksi Jumalanäidin ikoni, panagia.
Mitä sitten kertoo ortodoksipapista tai -piispasta se, että hän esiintyy julkisuudessa toisen kirkon virka-asussa? Kyse on selkeästä valinnasta, koska ohjeet ja kirkon perinne ovat kyllä kaikkien asianosaisten tiedossa.
Semiotiikassa tunnetaan ikonin, indeksin ja symbolin käsitteet. Ikoni muistuttaa kohdettaan, indeksi osoittaa selkeän syy-seuraus-suhteen ja symboli perustuu sopimukseen, mitä mikäkin merkki tarkoittaa. Pantapaita luterilaisen papin päällä on symboli, sovittu tunnusmerkki, ja kuuluu luterilaisen papiston pukeutumiseen. Sama asuste ortodoksipapin päällä ei voi olla symboli, vielä vähemmän ikoni, joten olisiko se sitten indeksi? Eli semiotiikan esimerkistöä mukaillen: ei savua ilman tulta!
Esitän hypoteesin, jonka mukaan pantapaita ortodoksipapilla tai -piispalla kertoo jotain olennaista hänen suhteestaan luterilaisuuteen ja ekumeniaan. Miksipä hän muuten haluaisi tulla tunnistetuksi tavalla, joka on varattu luterilaisen papiston käyttöön? Metropoliitta Ambrosiuksen kohdalla tästä ei jää edes pientä epäilystä, koska hän on tuonut omat asenteensa selkeästi esille.
Pantapaitaa puvuntakilla tai ilman näkee onneksi suhteellisen harvoin ortodoksipappien päällä. Valokuvista olen kyllä bongannut sen joskus sellaisellakin, jonka en olisi koskaan uskonut sitä käyttävän. Huomattavasti yleisempi viritelmä on pantapaita sokeripalan (kauluksen valkoisen etuosan) kanssa papinviitan alla. Aina se kuitenkin sattuu silmään ja herättää kysymyksiä.
Ymmärrän kyllä, jos ortodoksipapit kokevat pitkän viitan hankalaksi asusteeksi muissa kuin kirkollisissa yhteyksissä, mutta haluavat silti osoittaa kuuluvansa papistoon. Pantapaita on siihen huono ratkaisu, koska se on omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Ortodoksisen ja luterilaisen pappeuden rinnastaminen tällä tavalla tuskin tekee oikeutta kummallekaan.
6 kommenttia:
Minkälaista viestiä näillä irrotteluilla halutaan ihan vain seurakuntalaisille välittää? Vai onko meidän äimistelyillä ja hämmennyksillä edes väliä silloin kun sooloilu vie vallan?
Ortodoksisen papin viitta on bysantilaisen miehen asu. Se on tyylikäs ja edustava.Luterilainen pappi taas on joka poika dressman, mistä tahansa marketin miesten osastolta.
Olisi kaikkien parhaaksi, että rehellisyyden nimissä jo mp palaisi jäseneksi luterilaisuuteen, jotta voisi individualistista pelleilyään harjoittaa mielin määrin. Todella surullista.
Tuli mieleen,miten piispainkokous on käsitellyt patriarkaatin antamaa varoitusta.Avoimuuden periaate edellyttää tiedottamista.
Saanen tehdä tähän sellaisen korjauksen, että tuon ns. pantapaidan käytön luterilaiset ovat omaksuneet omasta äitikirkostaan Roomasta. Ja siis pantapaidan käyttö ei ole millään tapaa luterilaisten keksintö.
Minusta on ihan hyvä ja helppo ratkaisu, että papiston jäsenet voivat käyttää tietyissä vähän epämuodollisemmissa olosuhteissa pantapaitaa. On se nyt parempi ratkaisu kuin esim. tietty koko kansan tuntema julkkispappi käyttää tavallista kauluspaitaa, jonka ylänappi on auki, risti kaulassa, mutta näkyy vain ketju kun varsinainen risti on kännykän kanssa rintataskussa.
Roomalaisia emme ole, luterilaisiksi älkäämme tulko, olkaamme kaikissa sen yksityiskohdissa Bysantin perillisiä.
Lähetä kommentti