keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Tilastojen karua kertomaa

Vapaa-ajattelijat ennättivät jo viime viikolla uutisoida ortodoksien vilkkaasta kirkosta eroamisesta ja uutinen upposi mediaan kuin kuuma veitsi voihin. Kirkostamme todellakin erottiin viime vuonna jäsenmäärään suhteutettuna 1,3 kertaa useammin kuin luterilaisesta, joskin myös kirkkoon liittyjiä oli suhteessa neljä kertaa enemmän.

Ortodoksisesta kirkosta erosi viime vuonna 849 henkilöä, joista 727 käytti edellä mainitun uutisen mukaan eroakirkosta.fi-palvelua. Ortodoksisen kirkon oma uutinen ennätyssuuresta kirkkoon liittyjien määrästä (1063) ei taida mennä yhtä hyvin jakeluun.

Kirkon uutinen näyttää perustuvan ajatukseen, että liittymisiä ja eroamisia voimakkaammin jäsenmäärään vaikuttaisi kastettujen ja kuolleiden välinen suhdeluku. Kyllähän se vaikuttaa, mutta vaikuttaako voimakkaammin, on jo toinen juttu.

Ev.lut. kirkossa yhtä kastettua kohti oli viime vuonna 1,13 kuollutta, kun meillä vastaava suhdeluku on peräti 1,69. Koska sattuneesta syystä ei voi sanoa, että meillä kuollaan liian usein, on sanottava, että meillä on liian vähän kastettavia, jotta jäsenistön ikärakenne saataisiin oikaistua ja jäsenmäärän kehitys takaisin kasvu-uralle.

Kirkosta eroamisten vaikutus jäsenmäärään on joka tapauksessa dramaattisempi. Toissa vuonna (2014), jolloin kastettujen ja kuolleiden määrät pysyivät kutakuinkin ennallaan edelliseen vuoteen verrattuna, kirkon jäsenmäärä putosi lähes parilla sadalla hengellä nimenomaan ennätyssuuren kirkosta eroajien määrän (926) vuoksi. Edes liittyjien määrän kasvu yli tuhanteen ei riittänyt paikkaamaan väen vähenemistä.

Kirkkoon liittyjien määrä on koko 2000-luvun vaihdellut tuhannen kahta puolta vuosittain. Liittyjien ikärakenteesta kertonee jotain se, ettei kastettujen määrä ole kuitenkaan näinä vuosina lisääntynyt, pikemminkin päinvastoin. Kirkon rekisterinhoitaja Harri Tajakka tarjosi pari vuotta sitten selityksen lapsikasteiden määrän vähenemiselle: lapsia jätetään aiempaa enemmän kastamatta [ortodoksisen] kirkon jäseniksi.

Olisi kiinnostavaa tietää, missä määrin lapsia jätetään kokonaan kastamatta, vai kastetaanko heitä taas lisääntyvässä määrin luterilaiseen kirkkoon? Seka-avioliitoissahan molemmat ratkaisut ovat mahdollisia ja melko ilmeisiäkin riippuen siitä, onko ortodoksin puolisona luterilainen vai väestörekisteriin kuuluva.

Ortodoksien solmimista avioliitoista yli puolet oli viime vuonna siviilivihkimisiä, mikä kertoo karua kieltään jäsenistön kirkollisen sitoutumisen asteesta. Ortodoksisia vihkimisiä oli runsas neljännes ja muita, lähinnä luterilaisia vihkimisiä viidennes.

Heikosta sitoutumisesta ja/tai huonosta kotoutumisesta kirkkoon kertoo myöskin kirkosta eroavien jatkuvasti suuri määrä. Eroajissa täytyy olla varsin runsaasti myös kirkkoon vastikään liittyneitä. Kirkostamme on sen myötä tullut läpikulkupaikka monille hengellistä kotia tai muuta lohtua etsiville. Se on surullista. Onkohan sille jotain tehtävissä?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tässä on syytä korostaa, ettei ortodoksinen kirkko ole mikään puolue tai poliittinen järjestö, jonka päällimmäisenä tavoitteena on kasvaa määrällisesti jäsentensä enemmistön mielipiteiden ohjaamana tavoitteena lujittaa asemansa yhteiskunnassa. Kirkon tavoitteena on kasvaa laadullisesti: vaalia pyhää traditiota ja tukea ihmisten pyhittymistä. Tämä vaatii ihmisiltä vapaaehtoista sitoutumista ja mikäli kirkosta eroamisia tapahtuu, on lääke siihen yhä enemmän pyhässä traditiossa pysymistä ja pyhässä Hengessä kasvamista. Ajan myötä tämä myös heijastuu ulospäin. Jos kirkko taas valitsee esim. Helsingin nykyisen metropoliitan ja joidenkin kikon työntekijöitten usein osoittaman tien, eli tähän aikaan mukautumista esim. Pyhän Tradition, moraalikäsitysten jne. kyseenalaistamisella, on tulos pitkällä aikavälillä, että Suomen ortodoksinen kirkko menettää ortodoksisen luonteensa ja karkoittaa kirkossa toimivan armon. Silloin ihmisillä on entistä vähemmän syitä kuulua kirkkoon.

Anonyymi kirjoitti...

Väkeä kirkossamme on ennestään vähän, eikä sen olisi suotavaa tästä vähetä, koska väheneminen tekee sen, että homma niinsanotusti kuivuu entistä enemmän kasaan. Toisaalta liiallinen kasvukin voisi johtaa hankaluuksiin.