Neljännen luokan kurssilla luetaan Jeesuksen vertauksia, joista osa on luvalla sanoen hiukan vaikeaselkoisia. Vai miten selittäisitte vaikkapa sinapinsiemenvertauksen merkitystä 9–10-vuotiaille, kun ei Raamatussa ole viitteitä siitä, että se olisi auennut opetuslapsillekaan.
Kertomukset tuhlaajapojasta tai laupiaasta samarialaisesta on helpompi selittää, joskin rationaalinen ajattelu haraa tuhlaajapojan tapauksessa kovasti vastaan. Mutta onpa tuosta toisestakin vertauksesta keksitty tehtäväkirjaan todella kimurantti kysymys: ”Ketkä ovat lähimmäisiäsi?”
Yllättävän monella oppilaalla vastaus kiertyy oman perhepiirin, kavereiden tai enintään sukulaisten ympärille. Mutta onko tuo nyt ihme, kun eivät vertauksen juutalainen pappi ja alttaripalvelijakaan nähneet ryöstettyä ja puolikuollutta miestä omana lähimmäisenään!
Kysymys avun tarpeessa olevien auttamisesta on tänä päivänä hiukan mutkikkaampi kuin Jeesuksen aikana. Ei sen vuoksi, etteikö meillä olisi mistä jakaa, vaan lähinnä siksi, kuinka kauas kunkin omasta elinpiiristä lähimmäisenrakkauden ja laupeudentyön velvoitteen voidaan kohtuudella katsoa ulottuvan.
Jeesuksen aikanahan leskiä, orpoja, sairaita ja rampoja olivat kadunvieret täynnään, joten autettavat olivat käden ulottuvilla. Kukaan ei myöskään voinut vedota siihen, että yhteiskunta huolehtii vähäosaisista. Meillä sitä vastoin huolenpito avun tarpeessa olevien lähimmäisten perustarpeista on hyvin pitkälle ulkoistettu korkean verotuksen kautta tapahtuvaksi. Yllättävän vähän tätä ulottuvuutta on tuotu esille.
Tuohon aikaan ei myöskään välittömästi tiedetty kaukaisten maiden hädästä saati että olisi organisoitu mittavia kansainvälisiä avustusoperaatioita. Uusi Testamentti tuntee ainoastaan yhden laajemman avustuskeräyksen, kun apostoli Paavali toimitti perustamissaan seurakunnissa kerättyjä varoja Jerusalemin pyhille (esim. Room. 15:25-26).
Mitenpä vastata tuohon otsikon kysymykseen, kun maailman hätä vyöryy uutisista tunnin välein tajuntaamme. Mikä on kylliksi ja riittävää, kun ei kaikkia kuitenkaan voi auttaa? Entä mitenkähän tuo vertaus kuuluisi, jos se kirjoitettaisiin tämän päivän todellisuudesta käsin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti