maanantai 18. toukokuuta 2015

Suhmuroinnin suomenennätys?

Jyväskylän seurakunnan toisen papin toimen täytöstä sukeutui sittenkin kipakka keskustelu sosiaalisessa mediassa. Asia ajankohtaistui viime sunnuntaina (17.5.), jolloin helmikuussa toimeen valittu henkilö vihittiin diakoniksi. Edessä on vielä pappisvihkimys kuun lopulla.

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että vielä vihkimätön valitaan papin toimeen, äkkiäkös sitä papiksi vihkaistaan! Valitulla on toki vaadittava koulutus, mutta ikää ja elämänkokemusta taitaa olla kanonisessa mielessä kovin niukanlaisesti.

Toimen ehdokasasettelu hoidettiin sikäli mallikkaasti, että sen suoritti piispa Arseni, koska tehtävään valituksi tullut on arkkipiispan lähisukulainen. Valinta tehtiin toiselta vaalisijalta äänin 9–3. Ennen diakoniksi vihkimistä toimeen valitusta tuli myös kirkkoherran vävy.

No, mikäs tässä nyt sitten on niin ihmeellistä? Pojallahan kävi hyvä tuuri, saattaisi joku sanoa.

Tuurista ei Jyväskylän tapauksessa ole kysymys vaan jostakin aivan muusta. Tulevien tapahtumien kulku on ollut asianosaisten tiedossa jo hyvän aikaa, joten kyseessä ei siten ole voinut olla aito valintatilanne. Molemmat hakijat olivat muodollisesti päteviä, mutta kokeneempi sivuutettiin.

Jyväskylän suunnasta ei ole esitetty mitään järjellistä selitystä sille, miksi mittavalla työ- ja elämänkokemuksella ei olisi merkitystä papin valinnassa. Eikö paimenen työssä vaadita nimenomaan kokemusta, jota kertyy ainoastaan eletyn elämän myötä? Kanoneista voi olla montaa mieltä, mutta ei 30 vuoden ikärajaa pappisvihkimykselle ole turhaan asetettu.

Jyväskylän kaltaiset tapahtumat ovat mahdollisia kahdestakin syystä. Ensinnäkin kirkkomme on niin pieni ja vähäväkinen, että – hiukan kärjistäen – aktiiviset toimijat ovat joko tuttuja tai sukulaisia keskenään. Toisekseen näitä kirkon pienuuden ja pienten piirien liukumiinakenttiä ei ole koskaan kunnolla tiedostettu.

Kirkko on kuitenkin julkisyhteisö, jonka päätöksentekoa koskevat samat avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaatimukset kuin muutakin hallintoa. Parilta viime vuodelta voisi luetella useampiakin kiistanalaisia ratkaisuja, joita olisi syytä tutkia tarkemmin. Siinä mielessä alamme lähestyä suhmuroinnin suomenennätystä.

Ehkä meillä luotetaan liikaa siihen, että pienen kirkon tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät kiinnosta ulkopuolisia. Siihen ei nykyisessä informaatioyhteiskunnassa kannattaisi luottaa. Ei riitä, että asiat tehdään oikein vaan niiden täytyy myös näyttää sellaisilta.

5 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Kerta sitä avoimuutta niin perään kuulutat niin tuo avoimesti esille ne kaikki kiistanalaiset ratkaisut sitten ja niihin myös "oikeaoppiset" ratkaisut.. Helppohan se on perästä huudella kun toiset soutaa. Mene itse ja tee kaikki oikein :)

Mikko Junes kirjoitti...

Kerrohan ensin itse oma nimesi, niin palataan sitten asiaan.

Nimetön kirjoitti...

Hei,

en tiedä kuka ensimmäisen kommentin on kirjoittanut, mutta kirjoitanpa jotain minäkin ja ihan omalla nimelläni.

Minusta on erittäin surullista, että kirjoitat julkisessa blogissasi tuollaiseen halventavaan sävyyn aiheesta – josta kuitenkin tunnustat tietämättömyytesi samalla kun esiinnyt kovin varmana luulojesi kuvitellusta totuudellisuudesta ("kyseessä ei ole voinut olla aito valintatilanne"… "ei ole esitetty mitään järjellistä selitystä"). Samalla epäsuorasti myös leimaat ja "pojittelet" tulevaa pappia, jota et ilmeisestikään tunne. Jos tuntisit, ymmärtäisit paremmin myös miksi hänet valittiin toimeen.

Hänen ansionsa eivät ole sukulaisuussuhteissa vaan hänessä itsessään. Jos joku voidaan vihkiä alle 30-vuotiaana papiksi, niin juuri hänet. Voin sanoa tämän siksi, että opiskelin samaan aikaan hänen kanssaan ja tunnen vasta vihityn diakonin hyvin. Hän on yksi lahjakkaimmista viime vuosina teologiksi valmistuneista (kysy lisää yliopistolta ja seminaarilta), mutta silti vaatimaton ja tasapainoinen, monenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleva – sanalla sanoen erittäin hyvää "pappisainesta". Onko siis mikään suuri ihme, jos jyväskyläläiset hänet valitsivat?

Koska et selvästikään tunne toimeen valittua henkilöä, et näe valituksi tulemisen todellisia syitä. Siksi tässä tapauksessa suhmuroinnista syyttäminen ja tulevan papin epäsuora leimaaminen jo edeltä käsin on erittäin epäasiallista. Sukulaisuussuhteet eivät ole toimeen valitun ansioita, mutta ei niistä voi häntä syyttääkään.

Ylipäätään on murheellista lukea tämän kaltaisia – olettamuksiin ja arvailuihin perustuvia – tekstejä, joissa epämääräisesti leimataan sumeilematta kirkkomme vastuunkantajia ja työntekijöitä ilman mitään "järjellisiä selityksiä" (joita itse penäät jyväskyläläisiltä). Kannattaisikohan kysyä äänivaltaisilta itseltään suoraan eikä kirjoitella arvailujaan ja samalla antaa väärää todistusta lähimmäisistään?

Toimeen oli kaksi pätevää ja ilmeisesti kaksi hyvää hakijaa (joista toistakin tunnen sen verran että arvelen hänet niin ikään hyväksi pappiskandidaatiksi). Nuorempi tuli valituksi vaalilla. Missä on siis ongelma? Ei ainakaan Jyväskylän seurakunnalla, joka on saanut erinomaisen diakonin ja tulee saamaan erinomaisen pätevän ja lahjakkaan papin palvelukseensa. Aksios, aksios, aksios!

Tuukka Rantanen
Oulun ortodoksisen seurakunnan II pappi

Mikko Junes kirjoitti...

Isä Tuukka, tässä on nyt erotettava toisistaan kaksi asiaa: toimeen valitun henkilön muodollinen (teologinen) pätevyys, jota en ole missään vaiheessa asettanut kyseenalaiseksi, sekä se, miltä prosessi kaiken kaikkiaan ulospäin näyttää. Se ei todellakaan näytä onnellisten sattumien summalta, ja tämä jyväskyläläisten olisi tullut ottaa ennakolta huomioon. Joskus elämässä voi joutua luopumaan jostain välittömästä hyvästä tai siirtämään sen tavoittelua joidenkin muiden painavien syiden vuoksi. Näin se vain menee.

Avoimuus ja läpinäkyvyys eivät kuulu kirkkomme hallinnon parhaisiin perinteisiin, joten kriittistä tarkastelua tulisi harjoittaa laajemminkin. Toimen ehdokasasettelu sujui sentään tässä tapauksessa huomattavan mallikkaasti verrattuna siihen, mitä on viime aikoina tapahtunut täällä meillä Helsingin hiippakunnassa. Mutta se onkin kokonaan toinen juttu.

Nimetön kirjoitti...

Blogin pitäjän kanssa samoilla linjoilla. Ei se riitä että asia on hoidettu virallisesti ''nippanappa'' oikein, jos kilometrin päähän voi huomata että on selvä hyväveli-kähmintä kyseessä.

En myöskään kirkon vallitsevaa meininkiä nähneenä ja kokeneena juurikaan epäile blogin pitäjän syytöksiä. Miksi hän haluaisi kirkolle jotain ikävyyksiä, jos kaikki on hoidettu mallikkaasti.

Miten sitten olisi pitänyt tehdä? No oliko tämän valitun aivan pakko kaikista maailman kolkista hakeutua töihin juuri tuonne, jossa on noin räikeät intressit näkyvissä. Jos hän on kerran sellainen superhessu kun kuvaillaan, kai hän olisi työtä saanut muualtakin.

Tampereen kirkkoherran ehdokkaita asetettaessa oli myös sotkunsa.

Seuraava suuri kirkkomme kärhämä saattaa olla edessä Lahden kirkkoherraa valittaessa. Toivottavasti tuo edes sujuisi oikeudenmukaisesti ja niin että kirkkokansallekkin jäisi vaikutusmahdollisuus -toisin kuin edeltäjän kohtalosta kyseenalaisesti päätettäessä.

Näiden kyseenalaisten menettelyiden aika alkaa olla ohi, sillä nykyisin internet- ja some-aikana tällaiset -omaan pussiin pelaamiset- ei enää tule kauaa menemään läpi.