Jännän äärellä

Suomen ortodoksisessa kirkossa on meneillään ikioma sote-/maakuntauudistus, jossa seurakuntien määrää aiotaan supistaa 21:stä seitsemään vuoteen 2020 mennessä. Yli kolmannes seurakunnista kuitenkin vastustaa hanketta, jonka taloudellisia ja muita vaikutuksia ei ole selvitetty riittävästi. Uudistusta tehdään lisäksi suurella kiireellä. – Kuulostaako tutulta?

Kirkon hallintoa on yritetty uudistaa ylhäältä käsin koko vuosikymmen ilman tulosta. Seurakunnilla on vahva itsehallinto ja ne ovat pitäneet puolensa. Seurakuntien yhdistämisiä perustellaan väestön valumisella Etelä-Suomeen, mikä heikentää erityisesti Itä-Suomen pienten seurakuntien toimintaedellytyksiä.

Tällä kertaa uudistajat näyttävät pelanneen varman päälle jättäessään Helsingin seurakunnan muutosten ulkopuolelle, vaikka sen pilkkomisesta on puhuttu jo vuosia. Helsingissä on kuitenkin kolmannes kirkon jäsenistöstä, joten sen edustajat kirkolliskokouksessa ja kirkollishallituksessa käytännössä päättävät, kuinka uudistuksen lopulta käy.

Uudistuksen vastustus on tiukinta Itä-Suomessa kuten arvata saattaa. Seurakuntien lausunnoista käy ilmi, että liikkeelle on saatettu myös muunneltua totuutta seurakuntaliitosten vauhdittamiseksi. Kolme itäisen Suomen seurakuntaa katsookin, että niillä on riittävät edellytykset jatkaa itsenäisenä, joten seurakuntia ei pitäisi liittää pakolla yhteen.

Pakkoliitoksia vastustava Nurmeksen, Saimaan (ent. Mikkeli ja Varkaus) sekä Taipaleen seurakuntien yhteinen kirkolliskokousaloite on parhaillaan piispainkokouksen lausunnolla.

Uusia suurseurakuntia vastustetaan myös eteläisessä Suomessa. Turun, Hämeenlinnan ja Lahden seurakunnat suhtautuvat hankkeeseen suurella varauksella, eikä kasvava Turun seurakunta näe siinä mitään hyvää, päinvastoin; Häme on kaukana kuin itä lännestä, eikä maakunnilla kuten seurakunnillakaan ole mitään toiminnallisia tai taloudellisia yhteyksiä keskenään.

Hämeenlinnaa painaa huoli seurakunnan merkittävän sijoitusvarallisuuden kohtalosta. Sitä on kerätty pitkään seurakunnan pääkirkon tulevaa rakennushanketta varten, mutta nyt potilla näyttäisi olevan useampiakin jakajia. Liitoshankkeen taloudelliset vaikutukset ovat jääneet seurakunnilta pimentoon.

Ehkä kovinta tekstiä hankkeen huonosta valmistelusta tulee Kajaanin seurakunnalta: ”Mallin toimivuus, tarkoituksenmukaisuus ja taloudellisuus ovat pelkkien arvailujen varassa. Näin löyhin perustein ei suurta muutosta pidä tehdä”, seurakunta toteaa lausunnossaan.

Arkkipiispa Leo näyttää asettaneen koko arvovaltansa liitoshankkeen taakse. Helsingin jättäminen rauhaan ja tavaton kiire puhuisivat sen puolesta, että hän haluaa uudistuksesta niin sanotusti sulan hattuunsa ennen eläkepäiville vetäytymistä.

Kumpi lie aiemmin maalissa, sote vai suurseurakunnat? Olemme siis jännän äärellä.

LUE MYÖS:
Ylen juttu aiheesta (28.8.2018)
Seurakuntien lausunnot uudistuksesta