Kasteiden määrä romahti 2016

Kasteiden määrä näyttää jämähtäneen pysyvästi lasku-uralle kummassakin kansankirkossa. Luterilaisilla kasteet kääntyivät selvään laskuun jo vuonna 2011 ja ortodokseilla pari vuotta myöhemmin. Viime vuonna ortodoksien kasteluvut romahtivat jo alle 400:n, kun kasteiden määrä väheni 17 prosenttia edellisvuodesta. Kasteita oli vähemmän kuin kertaakaan sotien jälkeen.

Kasteiden voimakas väheneminen ei ole ainakaan vielä herättänyt ortodoksista kirkkoa toimintaan. Luterilaiset sitä vastoin ovat järjestäneet jo useana vuonna erityisiä kastepäiviä, jolloin kasteelle voi tuoda hiukan vanhempiakin lapsia. Näitä ”joukkokastamisia” on ollut etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa kastamatta jättäminen on selvästi yleisempää.

Kastamattomuudessa on kyse siitä, että kristitty vanhempi tai molemmat jättävät lapsensa kastamatta. Ajatellaanko omassa kirkossamme, ettei jäseniin voi mitenkään vaikuttaa? Onko yksilönvapauden kunnioitus viety näin pitkälle? Kristus kehotti tekemään kaikista kansoista opetuslapsiaan ja me emme huolehdi edes omistamme!

Yksi merkittävä syy kasteiden määrän vähenemiseen on kirkon elämästä vieraantuminen. Myös kirkon kontakti jäseniin päin on meillä heikompi kuin luterilaisilla, joilla on sentään kattavaa seurakuntien kerhotoimintaa joka paikkakunnalla. Toissijaisiakin syitä löytyy roppakaupalla. Toinen vanhemmista ei ehkä kuulu kirkkoon lainkaan ja sekin vaikuttaa jollain tavoin asiaan. Jotkut vanhemmat taas elävät siinä harhaluulossa, että kastamatta jätetty voi sitten aikuisena itse päättää, mihin uskoo.

Seuraavassa kaaviossa havainnollistetaan kasteiden määrän muutosta 2000-luvulla. Kyse on suhteellisesta muutoksesta, jossa molempien kirkkojen lähtötaso on ilmaistu luvulla 100. Luterilaisilla se tarkoittaa 48 386 ja ortodokseilla 505 kastetta vuonna 2002. Ortodoksien suurempi vaihtelu johtuu kasteiden pienestä kokonaismäärästä, mutta suunta on sama.

Kasteiden määrä on laskenut noin 3/4:aan vuoden 2002 tasosta molemmissa kirkoissa.
Ortodokseilla kasteita oli 385 ja luterilaisilla 36 584 vuonna 2016. © Mikko Junes.

Kasteiden määrään vaikuttaa tietysti myös syntyvyyden voimakas lasku 2010-luvulla. Se on vähentynyt 61 000:n tasolta 55 000:n tasolle viidessä vuodessa. Lapsia syntyy Suomessa nyt yhtä vähän kuin 2000-luvun vaihteessa. Myös hedelmällisyysiässä olevien osuus kummankin kirkon jäsenistöstä on koko väestöön verrattuna alhaisempi. Luterilaisilla tähän vaikuttanee mm. kirkosta eroajien suuri määrä 20–29-vuotiaiden ikäryhmässä.

25–34 ja 35–44-vuotiaat ovat aliedustettuina molemmissa kirkoissa koko väestöön
verrattuna. Ortodokseilla iäkkäämpien osuus jäsenkunnasta on suurin. © Mikko Junes.

Kasteiden ohella myös ortodoksisen kirkon jäsenmäärä laski viime vuonna neljättä vuotta peräjälkeen. Vähennystä tuli 311 henkeä eli kolme kertaa enemmän kuin edellisvuonna. Menettäjinä olivat lähinnä Karjalan hiippakunnan seurakunnat, Kainuu ja Lappi, mutta myös Helsingin seurakunta. Jäsenmäärä kasvoi ainoastaan Turun, Tampereen, Kotkan, Lahden, Haminan ja Vaasan seurakunnissa.

Pääsyyksi jäsenmäärän laskuun on tarjottu vinoutuneesta ikärakenteesta johtuvaa korkeaa kuolleisuutta. Se ei ole kuitenkaan koko totuus. Myös kirkosta eroajien edelleenkin varsin suuri määrä (788) ja voimakkaasti alenevat kasteluvut verottavat jäsenistöä.

Yli 64-vuotiaiden osuus ortodoksien jäsenkunnasta on kuitenkin huomattavan suuri. Niinpä kuolleisuus on liki viidenneksen korkeampi kuin luterilaisilla ja kolmanneksen suurempi kuin koko väestössä. Vuositasolla se merkitsee noin 120–200 kuolintapausta lähes 800 kuolleen kokonaismäärästä.

Lähteinä käytetty Suomen ortodoksisen kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sekä Tilastokeskuksen tilastoja. Kaavioiden kopiointi sivuston ulkopuoliseen käyttöön ilman lupaa on kielletty.