perjantai 21. lokakuuta 2016

Vladyka Vasilin kuuliaisuus

Harvoin saa luettavaksi yhtä iholle käyvää kuvausta kuuliaisuudesta ja nöyryydestä kuin arkkimandriitta Tiihonin kirjassa ”Arkielämän pyhät ynnä muita kertomuksia”. Se on paitsi dokumentti Venäjän kirkon elämästä neuvostovallan puristuksessa, myös kertomus luostareissa ja kirkon hierarkiassa vaikuttaneista isistä. Tarkassa ihmiskuvauksessaan teos on uskollinen venäläisen kertomakirjallisuuden parhaille perinteille.

Kuuliaisuus on luostarikilvoituksen yksi edellytys köyhyyden ja naimattomuuden ohella. Se on tietysti jokaiselle kristitylle sovelias hyve, mutta erityisen vaikuttava on teoksessa esitetty kuvaus kuuliaisuudesta hierarkian korkeammilla portailla kuten vladyka (piispa) Vasilin tapauksessa.

Vladimir Rodzjanko oli taustaltaan aristokraatti, paennut vallankumousta jo viisivuotiaana Serbiaan, jossa myöhemmin avioitui ja vihittiin 25-vuotiaana papiksi. Titon Jugoslaviassa hän istui kaksi vuotta vankileireillä, siirtyi sitten Pariisin kautta Lontooseen, jossa toimitti Neuvostoliittoon suunnattuja BBC:n kirkollisia radio-ohjelmia.

Surožin metropoliitta Anthony (Bloom) esitti leskeksi jääneelle isä Vladimirille vihkiytymistä munkiksi, minkä jälkeen hänet vihittäisiin piispaksi Washingtoniin. Jokapäiväisten huolien ja suuren vastuun lisäksi piispuus venäläisten emigranttien parissa merkitsi köyhyyttä, joskus jopa suoranaista kurjuutta, minkä 65-vuotias piispakandidaatti hyvin tiesi.

Ennen munkiksivihkimystä isä Vladimir lausui: ”Isä Antoni, (…) siveyslupauksen suhteen kaikki on minulle selvää, samoin kuin köyhyyslupauksen, ja rukouksen. Mutta kuuliaisuudesta en tajua yhtään mitään!” Hämmästyneelle isä Anthonylle hän selvitti joutuvansa piispana antamaan käskyjä ja johtamaan ihmisiä. ”Kenelle minä siis olen kuuliainen, ketä minä tottelen?”

Hetken mietittyään metropoliitta vastasi: ”Sinun pitää olla kuuliainen jokaiselle ihmiselle, jonka kohtaat elämäsi varrella, mikäli hänen pyyntönsä ei käy yli voimiesi eikä ole ristiriidassa Evankeliumin kanssa.” Käsky oli isä Vladimirille mieluinen, mutta lähipiiri, johon kirjan kirjoittajakin lukeutui, sai kyllä kärsiä siitä.

Monia vuosia myöhemmin, kun piispa Vasili taas kerran vieraili Moskovassa, hänet pysäytti kadulla vanha mummo, joka oli autuaan tietämätön ketä puhutteli: ”Batjuška (pappi), auta sinä minua, siunaa huoneeni!” Ennen kuin seurassa ollut kirjoittaja ehti kissaa sanoa, piispa Vasili oli jo ilmaissut suostuvansa pyyntöön.

Tärkeät asiat jäivät sikseen ja seurue riensi Moskovan toiselle laidalle noutamaan ensin kodinpyhityksessä tarvittavaa välineistöä, ja sitten ruuhkaiseen metroon ja muutaman vaihdon jälkeen Moskovan laitakaupungille, josta vielä 40 minuutin matka täpötäydessä bussissa mummon asunnolle.

Lopulta piispa Vasili siunasi mummon kahdeksan neliön kokoisen huoneen yhtä syvällisen rukouksellisesti ja juhlavasti kuin toimitti jumalanpalveluksetkin. Sen jälkeen hän istahti pöytään onnellisen mummon kanssa nauttimaan teetä, pieniä kuivia rinkeleitä ja vanhaa kirsikkahilloa. Ottipa vielä lähtiessään kiitollisena vastaan mummon vaivihkaa työntämän ruplan setelin (Venäjällä on tapana maksaa toimituksista). ”Kiitos sinulle, pelastakoon Herra sinut! (Spasi Gospodi!)”, mummo virkkoi jatkaen: ”Nyt voin kuollakin tässä huoneessa onnellisena.”

Kirjassa on toinenkin kuvaus yllättävästä matkasta ja sen saamasta käänteestä, tällä kertaa 600 kilometrin päässä Moskovasta. Tiellä oli tapahtunut liikenneonnettomuus ja vladykaa pyydettiin lukemaan rukoukset vainajalle. Kävi ilmi, että vainaja oli vuosikaudet kuunnellut BBC:n lähetyksiä ja pitänyt isä Vasilia kaukaisena rippi-isänään, vaikkei ollut häntä tavannut. Vladyka puhkesi itkuun ja polvistui hengellisen lapsensa eteen.

- -
Teoksen tiedot:
Arkkimandriitta Tiihon (Ševkunov): ”Arkielämän pyhät ynnä muita kertomuksia” (2016)
Julkaisija: Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö. Kustantaja: Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö
Alkuperäisteos julkaistu Moskovassa 2011. Käännös: viitankantajanunna Jelena (Irmeli Talasjoki). Suomenkielinen teos on myöskin Valamon kirjakerhon jakelussa.

Ei kommentteja: