sunnuntai 7. elokuuta 2016

”Tämä on sinun kirkkosi, Jumala!”

Sain ystävältäni hauskan viestin koskien Lutheria, joka tarinan mukaan oli taas kerran vetäytynyt yöpuulle suuret ajatukset mielessään. Kun uni ei ottanut tullakseen, hän totesi ykskantaan: ”Tämä on sinun kirkkosi, Jumala. Minä panen nyt nukkumaan.” Tarua vai totta ja kuinka tarkka lainaus lieneekään, onpahan kuitenkin nasevasti sanottu!

Tuossa Lutherin sitaatissa on paljon viisautta myös meille, jotka niin herkästi reagoimme kirkkomme puolesta. Ei tarvitse kuin vilkaista niin sanottua sosiaalista mediaa, kyllä siellä kiivaus helposti valtaa oppineenkin kansan. Tai sitten murehdimme Lutherin tavoin omien yöunien kustannuksella asioita, joille ei mitään mahda.

Luther kapinoi tuon ajan katolisen kirkon väärinkäytöksiä vastaan ja tulee mieleen, että jos kapinoinnin kohteena olisi jostain historian oikusta ollut ortodoksinen kirkko, kapina olisi todennäköisesti kuivunut kasaan omia aikojaan. Miksikö niin? No siksi, että hän tuskin olisi saanut kovin suurta vastakaikua ja huomiota osakseen.

Katolisen kirkon olemus ja eetos on toista maata, ja se näkyy tänä päivänäkin esimerkiksi niissä säännöissä, jotka velvoittavat aivan tavallisia riviseurakuntalaisia. Eri asia sitten, missä määrin näitä kirkon käskyjä saati muita opilliselta pohjalta nousevia elämänohjeita käytännössä noudatetaan, mutta ainakin jumalanpalveluksissa kuuluu käyvän enemmän kaikenikäistä väkeä kuin ortodokseilla.

Kymmenen käskyn lisäksi katolilaisia siis velvoittavat kirkon käskyt, joista moni ortodoksi tai luterilainen tuskin on kuullutkaan. Nämä määräykset koskevat messuun osallistumista, ripittäytymistä, ehtoollisella käyntiä, paastoa ja kirkon taloudellista tukemista.

Ensimmäisen kirkon käskyn mukaan ”Sinun tulee osallistua eukaristian viettoon sunnuntai- ja juhlapäivinä.” Tämä on lähtökohta, mutta lisäksi on määritelty tietyt velvoittavat juhlapyhät, jolloin ei voi jäädä pois messusta ilman pätevää syytä. Suomessa velvoittavien juhlien määrää vähennettiin hiljattain, mutta jäljelle jäivät sunnuntaipäivien lisäksi pääsiäinen, joulu, loppiainen ja helatorstai sekä kaksi muuta katolilaisille tärkeätä juhlaa.

Katolilaisen on käytävä synnintunnustuksella ainakin kerran vuodessa ja ehtoollisella erityisesti paasto- ja pääsiäisaikana. Paastottava on jossain määrin myös perjantaisin. Sääntöjen perusteita tuskin tarvitsee tässä selvittää, koska oman kirkkomme opetus ei näiltä osin poikkea sanottavasti katolisesta. Kirkkomme ei vain indikoi ortodoksina elämistä koskevaa opetustaan yhtä selkeästi ja näkyvästi.

Katolisella kirkolla Suomessa ei (vielä) ole verotusoikeutta, joten kirkko kerää vapaaehtoista jäsenmaksua. Sen maksamiseen on tietynlainen velvollisuus, joka pohjautuu kirkon käskyihin. Jäsenmaksu koskee 18-vuotta täyttäneitä katolilaisia ja sen suuruus on 1,5 prosenttia verotettavasta tulosta.

Katolilaisten määrä Suomessa kasvaa tasaisesti maahanmuuton ja hyvän syntyvyyden ansiosta. Viime vuoden lopulla seurakuntiin rekisteröityneitä katolilaisia oli noin 14 000 ja lisäksi vielä useampi tuhat rekisteröitymätöntä. Uusia katolisen uskonnon opetusryhmiä on muodostettu kouluihin eri puolille eteläistä Suomea.

Ei kommentteja: