Pulaa sitoutuneista opiskelijoista

Kirkolliskokousedustajat olivat viikonloppuna koolla Joensuussa ja samassa yhteydessä heille kerrottiin myös kuulumisia Ortodoksiselta seminaarilta. Päällimmäisenä viestinä oli huoli ortodoksisen teologian opiskelijoiden määrästä ja niin muodoin myös kirkon tulevien työntekijöiden riittävyydestä lähivuosina.

Huolestuttava uutinen oli, että viime vuosina ortodoksista teologiaa yliopistolle opiskelemaan valituista noin 60 prosenttia ei käytännössä aloita teologian opintoja lainkaan. Tänä vuonna opiskelemaan valittuja on yhteensä 14.

Todettakoon tässä vielä, että Itä-Suomen yliopisto vastaa opiskelijahausta ja -valinnoista sekä järjestää yliopisto-opetuksen, kun taas kirkon ylläpitämä Ortodoksinen seminaari järjestää tutkintoon kuuluvat soveltavat harjoitukset seminaarin kirkossa sekä seurakuntaharjoittelun. Sen lisäksi seminaari tarjoaa edullisen asumisen, yhteisöllisen jumalanpalveluselämän ja erinomaiset ruuat opiskelijoille.

Joensuussa on puutetta opiskeluun ja kirkon työhön sitoutuneista opiskelijoista. Tämä johtuu seminaarin mukaan siitä, että huomattava osa tutkintoon valituista tulee kirkon ulkopuolelta, eikä heillä aina ole edes riittäviä perustietoja ortodoksisuudesta. Yliopisto ei tietenkään voi edellyttää valituilta kirkkoon kuulumista saati sen toimintaan osallistumista. Entisessä pappisseminaarissa tilanne oli tietysti toinen.

Opiskelijapulaan vaikuttavat välillisesti monet muutkin syyt. Ensinnäkin ortodoksisen uskonnon oppiaineen (UO) asemaa lukioissa on heikennetty eri tavoin. Opetusta on siirretty verkkoon ja koulun antamaa lähiopetusta karsittu tuntuvasti. Kymmenissä suomalaislukioissa UO-aineen lähiopetusta ei tarjota lainkaan eli oppilaalla ei ole oman uskonnon oppitunteja tai edes kiertävää opettajaa koulussaan.

Vuonna 2006 käyttöön otetulla ylioppilaskokeen ainereaalilla on myös ollut huomattava vaikutus. Se on lisännyt lukiolaisten taktikointia ja keskittymistä yo-kokeessa aiempaa harvempiin aineisiin. Ortodoksisen uskonnon kirjoittajien määrä onkin vähentynyt jyrkästi viime vuosien aikana. Kuin pisteeksi iin päälle pakollisten UO-kurssien määrä putoaa ensi vuonna (2016) lukionsa aloittavien osalta kolmesta kahteen.

Mitäpä kirkko sitten voisi tehdä tilanteessa, joka suurelta osin on seurausta ulkopuolisen maailman muutoksista?

Ortodoksisen seminaarin johtajaksi keväällä valittu isä Mikko Sidoroff vetosi kuulijoihin, että seurakunnissa etsittäisiin teologian opiskelusta kiinnostuneita ja kannustettaisiin etenkin seurakuntaelämään osallistuvia nuoria hakeutumaan koulutukseen. Kirkkoon sitoutuneet hakijat sitoutuvat todennäköisimmin myös opiskeluun ja tulevaan työhön.

Kirkkojärjestyksen 138 §:n mukaan ”[ortodoksisen] seminaarin opiskelijaksi hakevan tulee liittää hakemukseensa hiippakunnan piispan lausunto.” Pykälä on tainnut jäädä kuolleeksi kirjaimeksi, mutta sen voisi katsoa jollain tavoin velvoittavan myös hiippakuntapiispoja. Kirkon rekrytointia olisi todellakin varaa tehostaa kaikilla tasoilla tuntuvasti.