perjantai 23. syyskuuta 2016

Uskonnonopetus pahassa sivuluisussa

Kuluva syyslukukausi on alkanut luvalla sanoen hiukan ristiriitaisissa tunnelmissa. Kouluihin on saatu uudet opetussuunnitelmat, jotka näyttävät villitsevän kuntien opetusviranomaisia miltei mielivallan partaalle. Helsinki on määräämässä, että digilaitteita pitää käyttää 70:ssä ja ilmiöpohjaista opetusta 40 prosentissa lukio-opetuksesta. Kirjailija ja opettaja Arno Kotron kriittinen artikkeli aiheesta löytyy täältä.

Digilaitteita varmaan kaikki tuntevat jonkin verran, mutta mitä kummaa on ilmiöpohjainen opetus? Itse törmäsin siihen vuosi sitten, kun erään koulun ortodoksioppilaita ei päästetty koululaisliturgiaan samalle viikolle sattuneen ilmiöopetuksen vuoksi. Kokonaisen ilmiöviikon teemana oli ”kotikansainvälisyys”. Kysyin seuraavalla viikolla, mitä oppilaat olivat tehneet, ja he kertoivat käyneensä haastattelemassa Lidlin myyjiä!

Ilmiöpohjaisen opetuksen ideana on, että luovutaan perinteisestä oppiainejaosta ja valitaan jokin todellisuuden ilmiö, jota tarkastellaan eri näkökulmista. Kotron mielestä erillistä ilmiöopetusta ei juurikaan tarvittaisi, vaan tällaisen tarkastelutavan tulisi olla kaiken aikaa opettajien ja oppilaiden korvien välissä.

Joku kollegoistani kysyi, eikö ortodoksinen koululaisliturgia olisi ollut kotikansainvälisyyttä parhaimmillaan? Niin minustakin. Koulun rehtori ja muu opettajakunta ei vain ollut nähnyt ortodoksisen uskonnon kansainvälistä ulottuvuutta, joten oppiaine syrjäytettiin teeman käsittelystä. Pelkäänpä, että näin tulee tapahtumaan jatkossakin, mikäli tämänkaltainen ilmiöopetus yleistyy.

Kunnat ovat paikka paikoin pistäneet vähemmistöuskontojen opetuksen todella ahtaalle milloin säästösyistä, milloin opetuksen ”kehittämisen” nimissä. Ala- ja yläkoulujen oppilaita tungetaan samaan ryhmään, minkä vuoksi uskonnonopettajien tuntimäärät vähenevät ja opetuksen laatu kärsii. Opetusta keskittämällä ja hankaloittamalla oppilaita ohjataan tehokkaasti enemmistön uskonnonopetuksen piiriin. Eräässä kunnassa kaikkien vähemmistökatsomusten oppilaat on koottu yhteen ja samaan opetusryhmään!

Tässä kohtaa usein muistutetaan, ettei perusopetuslaki ole muuttunut, vaikka kuntien sooloilusta saattaisi toisin päätellä. Sen tulisi edelleen turvata oman katsomusaineen opetus vähemmistöön kuuluvalle. Laki on kuitenkin laiha lohtu, jos kuntien lainkuuliaisuus on niin huonolla tolalla kuin se nykyisin näyttää olevan.

Mutta sitä saa, mitä tilaa. Lainsäädännöllä kunnille annettiin takavuosina valtavasti lisää tehtäviä, ja kun rahat eivät riittäneet, kunnat saivat itse päättää, miten rahansa käyttävät. Opetusalalla on menty jopa niin pitkälle, ettei opetushallituksella ole enää mitään toimivaltuuksia edes selvissä perusopetuslain rikkomistapauksissa.

Ortodoksisen perinteen siirto on ollut viime vuosikymmenet hyvin pitkälle kouluopetuksen varassa. Mitä tapahtuu sitten, kun oman uskonnon opetukselta putoaa kokonaan pohja pois? Kirkolla ei ole toistaiseksi mitään b-suunnitelmaa tällaisen tulevaisuuden varalle. Katolisella kirkolla on sunnuntaikoulunsa ja siellä kirkossa käydään muutenkin perhekunnittain. Mistäpä polkaistaan meille mitään vastaavanlaista aktiivisuutta?

Piirros: ortoboxi.fi

Ei kommentteja: