"Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän..”

Noilla Luukkaan evankeliumin sanoilla toivotin monia armorikkaita vuosia vastavihitylle Helsingin seurakunnan va. nuorisopapille, isä Sergei Petsalolle kirkon fb-sivulla. On hienoa, että nuoret teologian maisterit saavat koulutustaan vastaavaa työtä kirkon palveluksessa, vaikka toimen väliaikainen täyttö ei mennytkään aivan taiteen sääntöjen mukaan. – Helsingin papistossa näyttää olevan sen verran turbulenssia, että eiköhän töitä löydy kohta muillekin halukkaille.

Pappeja ei totta tosiaan ole kirkossamme liikaa. Kirkon jäsenmäärään suhteutettuna heitä ei ehkä ole kovin paljoa vähemmän kuin luterilaisella puolella, mutta seurakuntien laajuus ja jäsenistön hajanaisuus sekä heikko osallistuvuus huomioon ottaen pappeja on kyllä liian vähän. Riippuu tietysti siitä, millaista ja miten aktiivista toimintaa papeilta ylipäätään odotetaan.

Helsingin toimikautensa alkuvuosina metropoliitta Ambrosius vihki huomattavan paljon niin sanottuja oto-pappeja eli oman toimensa ohella pappina palvelemaan tarkoitettuja. Liekö kyse ollut jonkinlaisesta patoutuneen kysynnän purkamisesta puolin ja toisin, mutta aivan viime vuosina nuo oto-vihkimykset ovat kuitenkin lähes tyrehtyneet.

Jossain jo väitettiin piispainkokouksen päättäneen, että papiksi vihitään ainoastaan teologisen tutkinnon suorittaneita. Enpä ole tällaista päätöstä nähnyt, joten epäilen vahvasti väitteen todenperäisyyttä. Toisaalta eipä piispainkokousten pöytäkirjoja ole kohta puoleentoista vuoteen päivitetty kirkon sivuille!

Kirkossamme on vihitty ja vihitään varmaan jatkossakin diakoneja, jotka oma-aloitteisesti hankkivat tietoa ja käytännön koulutusta tehtävään esimerkiksi Valamon opiston järjestämillä kursseilla. Piispat sitten oman harkintansa mukaan vihkivät joitakin heistä papeiksi. Täytyy muistaa, että kirkkojärjestyksessä koulutusvaatimuksia on ainoastaan kirkon toimiin valittaville.

Juuri nyt, kun elokorjuu on jatkuvien sateiden vuoksi pysähdyksissä ja vilja paikoin pahasti lakoontunut, tulee mieleen, kuvaako se jollain tavoin myös kirkkomme tilannetta tässä ajassa? Missä viipyivät elonkorjaajat; eihän satoa voi saada korjaamatta talteen! Ja jos jotain on kokoon saatukin, ei se ole ollut pysyvää kuten jäsen- ja toimintatilastot osoittavat.

Sopii kysyä, miksi meillä ei vihitä riittävästi hengellisen työn tekijöitä, myös sellaisia, joille ei ole tarjota kirkon tointa? Entä miksi seurakunnilla ei ole riittävän konkreettista hengellisen työn suunnitelmaa ehkä jumalanpalveluksia lukuun ottamatta? Hyviä aikomuksia ovat strategiat pullollaan, mutta papiston ”kenttätyölle” ei ole selkeitä askelmerkkejä.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin ortodoksipappi pyöräili syrjäkylille ehtoolliskalusto ja papinpuku tarakalle köytettynä. Silloin voitiin todellakin puhua ”etsivästä kirkosta”. En siis usko, että tässä nykyisessä matalan profiilin (olo)tilassa tai toisarvoisen hyörinän touhussa olisi mitään niin syvällisesti ortodoksista, että sitä tulisi tällaisella pieteetillä vaalia.

Piirros: ortoboxi.fi

”Tämä on sinun kirkkosi, Jumala!”

Sain ystävältäni hauskan viestin koskien Lutheria, joka tarinan mukaan oli taas kerran vetäytynyt yöpuulle suuret ajatukset mielessään. Kun uni ei ottanut tullakseen, hän totesi ykskantaan: ”Tämä on sinun kirkkosi, Jumala. Minä panen nyt nukkumaan.” Tarua vai totta ja kuinka tarkka lainaus lieneekään, onpahan kuitenkin nasevasti sanottu!

Tuossa Lutherin sitaatissa on paljon viisautta myös meille, jotka niin herkästi reagoimme kirkkomme puolesta. Ei tarvitse kuin vilkaista niin sanottua sosiaalista mediaa, kyllä siellä kiivaus helposti valtaa oppineenkin kansan. Tai sitten murehdimme Lutherin tavoin omien yöunien kustannuksella asioita, joille ei mitään mahda.

Luther kapinoi tuon ajan katolisen kirkon väärinkäytöksiä vastaan ja tulee mieleen, että jos kapinoinnin kohteena olisi jostain historian oikusta ollut ortodoksinen kirkko, kapina olisi todennäköisesti kuivunut kasaan omia aikojaan. Miksikö niin? No siksi, että hän tuskin olisi saanut kovin suurta vastakaikua ja huomiota osakseen.

Katolisen kirkon olemus ja eetos on toista maata, ja se näkyy tänä päivänäkin esimerkiksi niissä säännöissä, jotka velvoittavat aivan tavallisia riviseurakuntalaisia. Eri asia sitten, missä määrin näitä kirkon käskyjä saati muita opilliselta pohjalta nousevia elämänohjeita käytännössä noudatetaan, mutta ainakin jumalanpalveluksissa kuuluu käyvän enemmän kaikenikäistä väkeä kuin ortodokseilla.

Kymmenen käskyn lisäksi katolilaisia siis velvoittavat kirkon käskyt, joista moni ortodoksi tai luterilainen tuskin on kuullutkaan. Nämä määräykset koskevat messuun osallistumista, ripittäytymistä, ehtoollisella käyntiä, paastoa ja kirkon taloudellista tukemista.

Ensimmäisen kirkon käskyn mukaan ”Sinun tulee osallistua eukaristian viettoon sunnuntai- ja juhlapäivinä.” Tämä on lähtökohta, mutta lisäksi on määritelty tietyt velvoittavat juhlapyhät, jolloin ei voi jäädä pois messusta ilman pätevää syytä. Suomessa velvoittavien juhlien määrää vähennettiin hiljattain, mutta jäljelle jäivät sunnuntaipäivien lisäksi pääsiäinen, joulu, loppiainen ja helatorstai sekä kaksi muuta katolilaisille tärkeätä juhlaa.

Katolilaisen on käytävä synnintunnustuksella ainakin kerran vuodessa ja ehtoollisella erityisesti paasto- ja pääsiäisaikana. Paastottava on jossain määrin myös perjantaisin. Sääntöjen perusteita tuskin tarvitsee tässä selvittää, koska oman kirkkomme opetus ei näiltä osin poikkea sanottavasti katolisesta. Kirkkomme ei vain indikoi ortodoksina elämistä koskevaa opetustaan yhtä selkeästi ja näkyvästi.

Katolisella kirkolla Suomessa ei (vielä) ole verotusoikeutta, joten kirkko kerää vapaaehtoista jäsenmaksua. Sen maksamiseen on tietynlainen velvollisuus, joka pohjautuu kirkon käskyihin. Jäsenmaksu koskee 18-vuotta täyttäneitä katolilaisia ja sen suuruus on 1,5 prosenttia verotettavasta tulosta.

Katolilaisten määrä Suomessa kasvaa tasaisesti maahanmuuton ja hyvän syntyvyyden ansiosta. Viime vuoden lopulla seurakuntiin rekisteröityneitä katolilaisia oli noin 14 000 ja lisäksi vielä useampi tuhat rekisteröitymätöntä. Uusia katolisen uskonnon opetusryhmiä on muodostettu kouluihin eri puolille eteläistä Suomea.